Kysynpä vaan!

(HUOM! OBS! Seuraava teksti on kirjoitettu hyvin kärjistäen, senkin tosikot!)


Mua ihmetyttää toi (varsinkin) kokkareiden ajatusmaailma, jossa ihmisistä ei pidetä huolta, sosiaaliturvan pitäisi olla
vähintäänkin vastikkeellista (mieluiten poistaa kokonaan), sairaanhoidossa arvotettaisiin ihminen tuottavuuden
perusteella (valittais kenet pelastettais ), köyhien pitäis muuttaa jonnekin landelle pois silmistä , jne.

Jos nyt kuvitellaan valtio X. Siellä sulla ois miljoonia fyrkkaa, samoin kun sun lähipiirillä. Ketä kiinnostais sillon töiden teko?
 No, ehkä jotain. Oishan se ihan kliffaa olla pomona jossain. Mutta ketkä sun alaisia olis? Jos siellä oikeesti eläis vain ihmisiä, jotka ajattelis samalla tavalla kun säkin. Kaikki haluis olla vähintään todella korkeassa asemassa ja saada miljoonia euroja osinkoja.
Ilman veroja tietenkin, koska mihin niitä veroja tarvittais? Kun on fyrkkaa, voi maksaa parhaat hoidot ja oikeestaan parhaan ihan minkä vaan mitä elämässä tarvitsee. Niinhän se menee?

No, entä sitten kun sä haluisit vaikka pistää lapses hoitoon johonkin, koska sulla kun on fyrkkaa ni ethän sä nyt ITSE niitä pentujas jaksa koko ajan hoitaa. Kuka niitä hoitais? Eihän kukaan siellä yhteiskunnassa haluais tehdä mitään niin pienipalkkaista ja TURHAA työtä, kuten lapsien hoitaminen.
Entä sitten, kun sä haluisit mennä kauppaan ostamaan vaikkapa vaatteita? Ensinnäkin sul ois varmaan melko hankalaa liikkua ulkona, vaikka sulla oiskin megahieno auto alla. Kadut ois huonossa
kunnossa, joka paikka ois täynnä roskaa. Koska kuka jaksaa siivota, tai pitää huolta ympäristöstä, kun kerta on sitä massia. Kyllähän sen joku toinen hoitaa..
Olisko sitten niitä kauppoja, joissa voisit käydä shoppailemassa? Kuka niitä hoitais? Kuka hoitais sua, kun sä oot vanha? Kuka hoitais oikeesti yhtään mitään asioita, mitä JOKAINEN ihminen tarvitsee jossain vaiheessa elämäänsä?

Ihan oikeesti, oon miettiny tällasta. Koska käsitykseni mukaan (käsitys jonka saan lueskelemalla noiden sekoomusnuorten blogitekstejä jne) kenenkään ei tarvis. Jos ei mun tarvii, niin miks sun tarvis? Jos kerran sosiaaliturva olis vastikkeellista, eli sitä sais vain tekemällä töitä ilmaiseksi, niin eikö silloin kaiken työnteon pitäis olla palkatonta ja perustua vapaaehtoisuuteen? Eikö sillon koko oikeistolainen maailmankuva perustu jonkinmoiseen vapaaehtoisuuteen? Vai mihin ihmeeseen se perustuu? Kuka nää kaikki hommat tekis?

Ja sit tietty semmonenkin, että jos kerran kommunismin idea on suurinpiirtein yksinkertaistettuna se, että kaikki tekee kykyjensä mukaan ja saa tarpeidensa mukaan, niin eikö tollanen loppupäätelmä kokkarimaailmasta (jossa kaikki perustuu vapaaehtoisuuteen) ole loppujen lopuksi aika lähellä kommunismia? Kaikki tekis, kellään ei ois pulaa mistään, palkkaa ei tarvis maksaa, koska rahaakaan ei loppujen lopuksi tarvitsisi.

KYSYNPÄ VAAN!

Uusi blogi!

Blogit.fi- palvelin lähetti minulle sähköpostin, jossa ilmoitettiin palvelun sulkeutumisesta. Niinpä lykkäsin kaikki vanhat blogimerkintäni tänne, jotta ovat jossakin tallessa. Ulkoasu ja käyttö ovat vielä hakusessa, mutta enköhän opi nokkelammaksi tässäkin asiassa, toivottavasti.

Syksy menee mukavasti, hommia piisaa sekä töissä että mm. Käpylän Klubilla. Luen aktiivisesti kirjoja (tällä hetkellä menossa Stephen Hawkingin elämästä ja työstä kertova kirja, en nyt juuri muista tarkempia tietoja) ja Jimmy Pagen elämäkerta. Olen myös geokätköillyt paljon, Helsingissä ja maalla. Yli sata kätköä löytynyt! Myös poikani tykkää etsiä kätköjä, ja on siinä toisinaan huomattavasti itseäni parempi.
Poliittisempaa tekstiä tulee taas, kunhan saan kirjoitettua puhtaaksi muutaman jutun. Siinä voi vierähtää tovi, tai olla vierähtämättä, riippuen muista ajankäytöllisistä aktiviteeteista.
Hyvää syksyä, muistakaa käyttää heijastimia!

Ajatuksia alaikäisen lapsen oikeudesta asua kahdessa paikassa, sekä myös asumistuen järjellisyydestä noin ylipäänsä

Suomessa on nykyään monelaisia perhemuotoja. Enkä tarkoita edes pelkästään nyt paljon puhuttuja normiheteroperheitä ja sateenkaariperheitä, vaan niitä muitakin: kahden huoltajan perheitä, kolmen huoltajan perheitä, yhden huoltajan perheitä, sijaisperheitä ynnä muita.
Yhä yleistyvämpää on se, että lapsi/lapset asuvat vuorotellen molemmilla huoltajilla.
Tämä koskee minuakin. Sain kesäkuussa vihdoinkin oman kodin, jossa lapseni asuu joka toinen viikko. Olemme isänsä kanssa sopineet järjestelystä keskenämme, koska tulemme sen verran hyvin toimeen ettemme tarvitse kolmatta osapuolta sopijaksi. Kirjoilla lapseni on tällä hetkellä kuitenkin yhä isällään.
Kummallista mielestäni on se, että valtion virastot eivät vielä ole tällaista asumismuotoa lapsen kannalta tajunneet. Lapsi voi lain mukaan olla edelleen kirjoilla vain yhdessä paikassa, vaikka hänestä huolta pitäisikin kaksi aikuista täysin yhtä paljon. Taloudellisestihan tämä tarkoittaa aikuisille sitä, että mikäli molemmat eivät ole (suhteellisen hyvätuloisia) työssäkäyviä, saa toinen aikuisista enemmän tukia. Eli esimerkiksi meillä tilanne oli kesällä se, että olimme molemmat työttömiä. Silti vain lapseni isän tuissa huomioitiin vanhemmuus, vaikka minä olin lapseni kanssa aivan yhtä paljon kuin isäkin.
Asumistukihan esimerkiksi määräytyy sekä vuokran että ruokakunnan koon mukaan. Yksinasuva lapseton sinkku saa siis suhteessa vähiten tukia. Sen sijaan, jos yksinasuva lapseton sinkku lyö hynttyyt yhteen toisen samanmoisen kera, saavat he suhteessa enemmän tukia vaikka olisivatkin molemmat työttömiä, koska ruokakunnan koko on suurempi. Asumistuki nousee tällöin samantien, johonka lisäksi molemmat saisivat työttömyyskorvausta. Käsittämätöntä, ainakin minun mielestäni.
Myöskin minun tapauksessani pienituloinen sinkku, jonka lapsi asuu puolet vuodesta isällään ja puolet äidillään, saa vain yksinasuvan sinkun tukia, jos lapsi on kirjoilla sattumalta toisella vanhemmallaan. Joku mättää.
Mielestäni yhteiskunnan olisi aika ottaa huomioon myös tällaiset perheet. Ei kuvittelisi olevan kovinkaan vaikeaa jakaa tukia niin, että laskisi kuukaudessa kaksi viikkoa toisen vanhemman luona asuvaksi ja päin vastoin. Lapsella tulisi olla oikeus kahteen osoitteeseen, jos kerran asuminen oikeastikin olisi kahdessa osoitteessa.

työväenopiston johtokunnan aloitusseminaari

Perjantaina 22.03. lähdin kesken työpäiväni ensimmäiselle luottamushenkilönä tehdylle retkelleni Majvikin kartanoon. Jännitti! Kyseessä oli siis Helsingin suomenkielisen työväenopiston johtokunnan aloitusseminaari, johon myös varsinaisten jäsenten varat saivat osallistua.
Perjantaina oli ensin johtokunnan kokous, johon varsinainen jäsenemme Heikki Takkinen osallistui. Suomenkielinen työväenopisto löytyy netistä, sieltä löytyy myös kokousasiakirjat. Viimeisimmästä kokouksesta tällä hetkellä vain esityslista, pöytäkirja ilmestyy tarkistuksen jälkeen samoille sivuille.
Kokouksen jälkeen esittäydyimme, ja opiston rehtori Taina Törmä kertoi opistosta. Henkilökohtaiset linkkini työväenopistoon ovat vähäiset, joten kuuntelin mielenkiinnolla esittelyä opiston toiminnasta. Vilahtipa päässäni ajatus mennä kursseillekin.. :)
Seminaarin ensimmäisenä päivänä paikalla oli myös kaksi ulkopuolista luennoitsijaa; ensimmäisenä Helsingin tilasto- ja tietopalvelupäällikkö Ari Jaakola. Jaakolan aiheena oli “helsinkiläiset yleensä”; eli suomeksi saimme nähdä arvioita ja taulukoita siitä, minkälainen keskivertostadilainen on (ikä jne), ja miten tämä keskiverto tullee muuttumaan. Tilastojen valossa keskivertostadilainen on muuten minun ikäiseni, tai hiukan vanhempi. Helsinki on myös opiskelijakaupunki, mikä näkyy lapsiperheiden määrässä; kun opiskelut ovat lopussa, muutetaan naapurikuntiin omakotitaloihin tai muuten vain halvempiin asuntoihin. Keskivertostadilainen myös asuu ahtaasti, mikä ei yllätä, sillä asunnot ovat pieniä. Ihmiset myös tuntuvat mieluummin asuvan ahtaasti kantakaupungissa tai lähialueilla, kuin väljemmin kaupungin laitamilla.
Seuraava luento käsitteli maahanmuuttajia, luennoitsijana Helsingin maahanmuuttoasioiden johtaja Annika Forsander. Helsingissä ja lähialueilla asuu 40% koko Suomen maahanmuuttajaväestöstä. Minkälaisista ihmisistä tämä huima luku koostuu? Toisin kuin yleinen kuva kertoo, on pakolaisia Helsingissä vain 8%. Suurinosa maahanmuuttajista on puolisoita, opiskelijoita ja työn perässä muuttaneita. Iltalehti uutisoi sunnuntaina siitä, kuinka Suomeen nyt haetaan oleskelulupia ensimmäistä kertaa enemmän opiskelu- kuin työpaikan takia.
Maahanmuuttajaväestön suurimpana ryhmänä ovat venäläiset, ja nyt kasvavana eestiläiset.
Luentojen jälkeen oli keskustelua ja sitten pääsimme “vapaalle” ennen illallista. Tämä vapaa-aika olikin yksi mielenkiintoisimmista hetkistä koko seminaarissa; oli mukavaa tavata työväenopiston henkilökuntaa sekä johtokunnan jäseniä (sekä varsinaisia että varajäseniä). Keskustelua syntyi monenlaisista asioista, sekä työväenopistoon liittyvistä että yleisesti poliittisista aiheista (esimerkkinä mainittakoon tasavertainen avioliittolaki, jota ehdottomasti itse kannatan). Myös ihan normitutustuminen oli mukavaa, ja porukasta löytyikin monta kiintoisaa ja kivanoloista ihmistä. Lisäksi illallisen jälkeen (joka sivumennen mainitakseni oli erinomainen) jalkapallo kiinnosti. Kova ilakointi Teemu Pukin maalin johdosta toi mieleen ihan “tavallisen” ravintolaillan.
Lauantai alkoi aamiaisella, jonka ohi nukuin autuaasti ja mielellään, sillä en harrasta aamiaisia yleensä muutenkaan. Aamiaisen jälkeen johtokunnan varapuheenjohtaja avasi päivän. Lauantain vierailevana luennoitsijana oli apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljanen, jonka aiheena oli sivistystyön strategiset linjaukset Helsingissä. Tämän jälkeen pohdimme pienryhmissä opiston tulevaan opetussuunnitelmaan liittyviä asioita.

terveyskeskuksista

Keskustelin tänään ohimennen siitä, miksi minulla ei ole HSL:n kuukausilippua. Asun Käpylässä, ja täällähän on kaikki; työpaikkani, lapseni tarha, ystävät, kantaravintolani, kirjasto, terveyskeskus, posti,… Hetkinen. “Postin” virkaa toimittaa tällä hetkellä R-kioski. Kun varsinainen posti lopetettiin, lapseni (silloin 4v) ihmetteli, että kuka sen on lopettanut kun me tarvitsemme sitä. Työpaikka, tarha ja ystävät ovat ainakin näillä näkymin täällä pysyviä, mutta entäs kirjasto ja terveyskeskus?
Lähikirjastoja(kin) aina säännöllisin väliajoin yritetään lakkauttaa, koska keskustakirjasto korvaisi kuulemma loistavasti pienet kirjastot. Pieneen lähikirjastoon saa tilattua kauempaakin kirjat, lähtemättä pois omalta mukavuusalueeltaan. Kirjastossa tapaa tuttuja ohimennen, ja henkilökuntakin on vuosien varrella tullut tutuksi. Vaikka kirjastotoimen johtaja ja sivistystoimen apulaiskaupunginjohtaja ovatkin molemmat vakuutelleet, että lähikirjastot säilyvät keskustakirjastosta huolimatta, täytyy olla silmät ja korvat tarkkoina päätöksien ja valmistelujen suhteen. Mitä vaan voi tapahtua, ja tämänkaltaiset lupaukset helposti unohtuvat.
Entäpä terveyskeskus? Alueeni terveyskeskus Koskelassa lakkautetaan ensi viikolla, ja toiminta siirretään Oulunkylään. Laboratorio on siirretty pois alueelta jo aiemmin. Kokoomuksen ehdotus tällä hetkellä terveyskeskuksien suhteen on se, että pienet lähikeskukset lopetetaan kaikki, ja palvelut keskitetään neljään suurempaan keskukseen. Mutta miksi tämä on huono asia?
Itse pääsen lapseni kanssa bussilla Oulunkylään. Toki on kurjaa ja hankalaa matkustaa bussissa esimerkiksi kuumeisen 5-vuotiaan kanssa, kantaa hänet paikasta toiseen luultavasti, mutta se onnistuu (pitänee hankkia se kuukausikortti). Entäpä sitten vaikkapa vanhempi naapurinsetä, jolle liikkuminen muutenkin on hankalaa?
Keskittämisellä kaupunki (Kokoomus) pyrkii siihen, että ihmiset yhä enemmän käyttäisivät yksityisiä terveyspalveluja. Palveluseteleiden avulla tämä tulisi kaupunkilaisille maksamaankin käytännössä saman verran kuin kunnallisten palveluiden käyttö. Miksi tämä siis on huono asia?
Ohjaamalla ihmiset yksityisten palveluiden käyttäjiksi karsitaan kunnan omia määrärahoja palveluiden tuottamiseen (koska niitähän ei näin ollen “tarvita”). Kaupunki syytäisi omia rahojaan yksityiselle puolelle, joka tulisi maksamaan kaupungille huomattavasti enemmän kuin palveluiden tuottaminen itse. Eri puolilla Suomea tehdyt kokeilut terveystoimen yksityistämisestä ovat osoittaneet, että kustannukset nousevat eivätkä palvelut parane.

kuulumisia

Uusi vuosi, uudet kujeet. Minusta tuli Helsingin suomenkielisen työväenopiston johtokunnan varajäsen, varsinainen jäsen on VRD:n Heikki Takkinen (joka on ollut johtokunnassa jo kaksi kautta). Mielenkiinnolla odottelen mitä tuleman pitää.
SKP:n ja Helsinkilistojen laajennettu valtuustoryhmä on tavannut eri kokoonpanoissa nyt muutaman kerran, joista ensimmäisellä kerralla minäkin olin mukana. Vielä en ole päässyt kaupungintalolle palaveroimaan, tarkoitus kuitenkin on sinnekin päästä. Täytyy vain saada lapsenvahti. :)
Vuosi muuten on alkanut tavalliseen tapaansa; olen edelleen töissä erityiskoulunkäyntiavustajana ja viihdyn töissäni hyvin. Poikani täytti juuri 5 vuotta, hurjaa, kuinka aika meneekään. On ihanaa seurata lapsen kehitystä, nyt menossa kova kirjoittamisvaihe. Poika kirjoittaa itse jo melko hyvin, tuplavokaalit ja konsonantit sekä R-kirjain saattavat vähän tuottaa virheitä. Jännää!
Kirjoittelen tänne taas, kunhan pääsen kunnolla mukaan uusiin haasteisiin.