Äänestyspäivä

Ihanaa vaalipäivää! Oma päiväni on ainakin ollut erittäin mukava. Käytiin lapsen kanssa lähimetsässä kävelyllä, ja sieltä vanhemmillani virpomassa. Neljän aikaan olisi tarkoitus mennä itsekin äänestämään. 

Mahtavaa, että sää on melko hyvä, ja auringonpaistettakin oli! 

Vaikka en nyt valtuustoon pääsisikään, aion edelleen vastaisuudessakin olla kykyjeni ja resurssieni mukaan puolustamassa ihmisoikeuksia, tasa-arvoa, taloudellista oikeudenmukaisuutta yms. En usko, että lopetan koskaan, riippumatta siis siitä olenko ehdokkaana tulevaisuudessa vai en. Seuraavassa pieni muisto siis elämästä, matkan varrelta.

Muistan, kuinka jännittävää oli mennä ekaa kertaa (suureen) mielenosoitukseen aikoinaan, Irakin sotaa vastaan, vuonna 2003. Miekkariin osallistui ainakin MTV:n uutisten mukaan arviolta 15000 ihmistä Helsingissä, ja vastaavia järjestettiin ympäri maailmaa. Yhteishenki ja solidaarisuuden tunne olivat kovasti läsnä. Ja tunne siitä, että jotain on tehtävä, vaikka sitten "vain" marssia. Sen jälkeen olen ollut monissa miekkareissa mukana, pienemmissä ja suuremmissa. Viime vuosien tärkeimmät miekkarit ovat (minusta) olleet vapaakauppasopimusten vastaiset, joistä hämmentävää kyllä ei ole juuri lehdissä kirjoitettu. Olen ollut keräämässä nimiä erinäisiin aloitteisiin, pelastamassa terveyskeskuksia ja kirjastoja. Kaikkeen ei tietenkään kukaan voi osallistua, eikä tarvitsekaan. Kaikki löytävät omanlaisensa vaikutuskanavat, ja kaikki tekevät resurssiensa mukaan. Mutta kunhan nyt jotain edes, sillä pienistä puroista kasvaa suuri virta.

Nyt lähden vielä koirien kanssa nauttimaan keväästä, sitten lappuun 1003. Heippa!

Perjantain vaalilupaus

Ylihuomenna on vaalipäivä! Muistattehan käydä äänestämässä. Ja muistattehan, että nämäkin vaalit ovat ensisijaisesti puoluevaalit! Minun numeroni on 1003. Mikäli olette hävittäneet äänestyslappunne, älkää huoliko : henkilöllisyystodisus riittää.

Liitän tähän  facebook-sivuni päivityksen muutaman päivän takaa, sillä kaikki eivät varmasti ole facebookissa saati seuraa minua.

"Eilen tossa kävelin koirien kera alikulkutunnelin läpi ja mieleeni tuli, että musta kaikki vastaavat tunnelit voitais täyttää hienoilla graffiteilla! Ihan vaikka tilaustyönä siis. Väriä elämään. Kaipailen väriä toisinaan katukuvaan muuallekin, mutta nuo tunnelit esimerkkinä musta hyvä. Eikä ne edes voisi kovin paljoa häiritä ketään katutaiteen vastustajaakaan, koska harvapa niitä tuijottaa tuntikaupalla. Näihin ajatuksiin tänään siis, muistakaan äänestää! Tänään tai sunnuntaina! Mun numero on 1003."

Sivustoa saa käydä tutkimassa ja tykkäämässä! 

Sitten vielä vaalilupaus perjantaille, pienen alkuselityksen kera ; Minulla on läheisiä, joilta pyydän silloin tällöin apua, neuvoa ja tietoja erinäisiin asioihin liittyen. Aiemmin esimerkiksi (muusikoiden) tekijänoikeuksiin ja ammatinkuvaan liittyen, nyt viimeisimmäksi pyöräilyyn ja tietotekniikkaan liittyen. Neuvon myös itse aina kykyni mukaan asioista kyseleviä, ja mikäli en jotain tiedä, otan asiasta selvää. Ja nyt siis se lupaus, jonka jo yhdelle kysyjälle tein : kävi vaaleissa kuinka hyvänsä, voi minulta kysyä asioita. Vastaan itse, mikäli osaan, ja otan selvää/ ohjaan asiasta paremmin tietävälle. Lisäksi (olettaen että vähintään Hakanen saa valtuustopaikan) voin auttaa asioiden eteenpäinviemisessä valtuustoon. SKP:n ja Helsinki-listojen valtuustoryhmien kokouksia järjestetään valtuuston kokousten alla, ja sähköpostilla saa yhteyden. Olen myös vuosien varrella huomannut, että pieniä ja vähäpätöisemmiltäkin vaikuttavia asioita ihan oikeasti otetaan mietintään, ja koetetaan keksiä ratkaisuja tai parannuksia. Olen mm. itse aiemmin kysynyt Hakaselta kaupungin erään viraston palkkauksiin liittyviä asioita, jotka hän selitti ja selvitti minulle. Pieni asia monelle helsinkiläiselle, mutta tietyn ammattiryhmän edustajille hyvinkin suuri. 

Toisena vaalilupauksenani taisi muistaakseni olla (siis vaalikoneisiin kirjoittamistani lupauksista) se, että aidosti ajan vasemmistolaista politiikkaa, vaikka olenkin sitoutumaton. Ja tiedän myös koko SKP:n ajavan.

Blogiakin saa halutessaan asiallisesti kommentoida. 

Mielipiteeni viiteen itselleni tänään ajankohtaiseen asiaan

1. Helsingin sanomat antoi sekä eduskuntapuolueille että valtuuston ulkopuolisille puolueille mahdollisuuden kertoa puolueohjelmansa. Kiva juttu, että pienpuolueetkin saivat siis edes vähän arvokasta näkyvyyttä! Suunnattoman suurena ongelmana tässä on vain se, että SKP on valtuustossa, vaan ei eduskunnassa. Näin ollen yksi ainoa puolue jäi kokonaan ulos tästä. Joku salaliittoteoreetikko keksiköön syyn tälle..

2. Edelleen palaan siihen, miksi olen nimenomaan SKP.n enkä esimerkiksi vasemmiston ehdokkaana : kuten olen aiemminkin todennut, on kaupunkimme tehnyt voittoa jo vuosikausia. Viime vuonna voitot olivat ennätykselliset 465 miljoonaa. SKP (eli Yrjö Hakanen) esitti, että tuosta summasta VAJAA sata miljoonaa olisi ohjattu palveluihin. Valtuuston muut puolueet kuitenkin torjuivat tämän ehdotuksen, ja hyväksyivät sen sijaan budjettiesityksen jossa toimintamenoihin on rahaa 3% VÄHEMMÄN kuin viime vuonna. Valtuuston muut puolueet siis sisältävät myös vasemmistolaisiksi itseään kutsuvat vasemmistoliiton, demarit, ja bonuksena myös vihreät. Siis, korostan, myös vasemmistoliitto.
Ehkäpä palveluihin ei haluta satsata siksi, että muutoin ne toimisivat liian hyvin. Alibudjetoinnilla palvelut saadaan toimimattomammiksi, jolloin ne on helpompi yksityistää voittoa tavoitteleville yrityksille.

3. Metsälän vastaanottokeskuksesta pakkopalautetaan tänään ihmisiä Afganistaniin. Perheitä, joista lapset on haettu poliisivoimin koulusta. Miehiä, naisia, lapsia. Pakkopalautuksille pitää saada stoppi. Paperittomille pitää saada perusterveydenhuolto. Lisäksi jo turvapaikansaaneillekin kuuluu hoitaa terveydenhuolto niin, että tulkki olisi nopeammin saatavilla tarvittaessa.
Myös varhaiskasvatus liittyy maahanmuuttajiin; päiväkoti on mainio paikka pienelle ihmiselle oppia suomenkieli. Maahanmuuttajaperheissä esimerkiksi usein lapsia saattaa olla useampi, joten toinen vanhemmista voi siksikin olla kotona. Oli syy kotonaoloon mikä hyvänsä, olisi päivähoito-oikeus taattava kaikille lapsille jo sosiaalisten taitojen kehityksen kannalta. Taustasta riippumatta.

4. Sitten tällainen kotiseutuasia: ykkösen ratikka! Kivaa, että Käpylään kulkeva ratikka saa lisää vuoroja, myös viikonlopuille. Mielestäni ratikkalinjaa olisi hyvä kuitenkin jatkaa myös Koskelaan, ja vuorojen päättymisajankohtaa myöhäistää nyt suunnitellusta. Koskelaan menee varsin vähän julkista liikennettä, ja vaikka siitä onkin lyhyehkö matka esim. 65:n pysäkille, on se monelle silti liian pitkä. Koskelassa asuu kuitenkin myös paljon lapsiperheitä ja ikäihmisiä, joille pitää taata kunnolliset julkiset kulkuyhteydet. Ainoa julkinen liikenneväline, joka tällä hetkellä kulkee Koskelaan, on 55, eli yksi bussilinja. Kaiken lisäksi se vielä lopettaa kulkemisensa melko varhain, eli mikäli ihminen vaikka on pääsemässä töistä puolen yön aikaan, ei hän välttämättä ehdi viimeiseen kotiinsa menevään bussiin (joka lähtee 0:22 Rautatientorilta).

5. Pyöräily : Stadi panostaa polkupyöräilyyn rakentamalla Käpylään baanan. Hakataan siis metsiä ja räjäytellään kallioita, koska aiempi kevyenliikenteenreitti oli hieman mutkitteleva ja mäkinen Käpylän aseman ja Pasilan välillä. En oikein osaa täysin kannattaa tätä, lähinnä siksi, että mielestäni pyöräteitä olisi pitänyt parantaa ensisijaisesti muualla. Edellinenkään kulkuväylä ei ollut mitenkään mahdoton. Lisäksi, kun Pasilaan asti päästään, nouseekin siellä niin sanotusti seinä vastaan, sillä kaupunki on sotkenut moneksi vuodeksi pyöräilyreitit siellä totaalisesti. Pyöräteitä pitäisi parantaa esimerkiksi Mäkelänkadulla, jossa niitä ei monessakaan paikassa ole. Etenkin kun Hämeentien pyöräpätkä rakennetaan, olisi siitä hyötyä. Autojen pysäköintiä kevyenliikenteenväylille sietäisi myös valvoa paremmin. Kuorman purkamisen ja lastaamisenkin voi hyvin usein hoitaa laillisten pysäköintipaikkojen kautta, puhumattakaan henkilöautojen pysäköinnistä kelville.

Muistakaa siis äänestää. Ja muistakaa, että äänestätte PUOLUETTA ja vasta toissijaisesti henkilöä. Näin ollen minunkin ääneni menevät vähintäänkin eniten ääniä saavalle ehdokkaalle, jonka toivon ja uskon olevan Yrjö Hakanen. Tavoitteena onkin saada Yrjölle valtuustoon kaveri. Siis SKP! Minun numeroni on 1003, mutta toki muitakin hyviä ehdokkaita sieltä löytyy.

koulunkäynnistä

Minulla on 9- vuotias poika. Toisinaan keskustelumme ovat varsin korkealentoisia,mutta koetan aina olla hänelle rehellinen vastauksissani. Olen yrittänyt pitää omat mielipiteeni itselläni keskustellessani hänen kanssaan, vaikka toki toisinaan ne tulevatkin esiin. Lapsen kuuluu saada kysyä ja kyseenalaistaa, ja oppia. Tämän tekstin loppupuolella onkin ajatuksiani siitä, minkälaisen opinpolun haluaisin lapsillemme.

Nyt, kun tässä kuussa kaikki ihmiset ovat vihdoin päässeet juhlimaan rakkauttaan tavoilla, jotka heteropareille ovat olleet itsestäänselvä oikeus, tulee mieleeni eräs kerta kun tasa-arvoisesta avioliittolaista eduskunnassa keskusteltiin: Olimme lapseni isovanhemmilla kyläilemässä. Televisio oli auki, ja siellä oli tämä keskustelu menossa. Kukaan meistä ei varsinaisesti sitä seurannut, mutta sivukorvalla kuuntelimme. Lähtiessämme kotiinpäin selitin pienelle ihmiselle mistä oli kyse; kansanedustajat siellä yrittivät päättää, saako kaksi poikaa tai tyttöä mennä naimisiin keskenään. Osa oli sitä mieltä, että vain tyttö ja poika saavat, osan mielestä sukupuolella ei ollut merkitystä. En kertonut omaa kantaani missään vaiheessa. Pieni lapseni katsoi minua ihmeissään, ja kysyi, että miksi pojat eivät saisi mennä naimisiin keskenään?

Mielestäni tämä on yksi hieno esimerkki siitä, että lapset eivät ole ahdasmielisiä syntyjään. Heidät kasvatetaan siihen.

Lapset ovat uteliaita ja avoimia, ja myötätuntoisia.

En tiedä, olenko vieläkään kertonut kantaani avioliittolaista lapselleni. Tuskin. Uskon hänen silti tietävän mielipiteeni. Miksei ihmiset saisi mennä naimisiin rakkaudesta, oli kohteena sitten kumpaa sukupuolta oleva henkilö hyvänsä?

Sen sijaan olen kyllä puhunut lapseni kanssa ilmastonmuutoksesta. Ja Trumpista (tai oikeastaan, lapseni on puhunut Trumpista, johon olen parhaani mukaan koettanut vastata).

Eräänä aamuna kouluun mennessä lapseni kysyi , että jos kerran ilmastonmuutos on huono asia kaikkien mielestä, niin miksi arktisella porataan öljyä kun se kiihdyttää ilmastonmuutosta?
Pienen ihmisen (ja vähän isommankin usein) on vaikea ymmärtää, että asioita tehdään silkasta ahneudesta. Vaikka tiedetään, että jokin asia tuottaa suuren määrän ikävää miljoonille ihmisille, ei siitä välitetä jos ITSE saadaan tuottoa.

Lapseni vuoksi haluan tehdä maailmasta parempaa. Minun lapseni, ja sinun lapsesi.

Haluan maailmasta tasa-arvoisemman, haluan, että pojat voivat kyseenalaistamatta käyttää kynsilakkaa, olla herkkiä, juosta ja kiivetä. Haluan, että tytöt voivat kyseenalaistamatta tehdä täysin samoja asioita. Myös koululla ja päiväkodilla on tärkeä rooli tasa-arvokasvatuksessa.

Haluan, että ihminen koosta, ihonväristä, taustasta, uskonnostaan riippumatta voi tehdä halutessaan näitä kaikkia asioita, ja paljon enemmän.

Haluan että jokainen utelias lapsi saa mahdollisuuden kysyä ja kyseenalaistaa.

Kaikilla lapsilla ei ole mahdollisuutta saada vastauksia kysymyksiinsä kotoa. Eikä kaikkiin kysymyksiin kellään ole mahdollisuutta vastata, ja siitä syystä tarvitsemme kunnollisen oppipolun lapsillemme.

Haluan, että heille turvataan hyvät eväät elämään lähtien päivähoidosta.  Jokaisen lapsen subjektiivinen päivähoito-oikeus on taattava, lapsen sosiaalisten taitojen oppimisen takia jo ennen kaikkea. Riippumatta siitä, ovatko vanhemmat töissä vai kotona. Haluan, että päiväkodeissa on tarpeeksi paljon henkilökuntaa lapsia kohden, ja että ryhmäkoot ovat tarpeeksi pieniä, jotta henkilökunta voi todella keskittyä jokaiseen lapseen.

Haluan, että jokainen lapsi voi mennä kouluunsa ekologisesti kävellen tai pyöräillen. Että koulu on lähellä. Haluan, että jokaisessa koulussa opettajilla olisi aikaa opettaa ja keskittyä siihen pääasialliseen työhönsä, eli lapsiin ja pedagogiikkaan. Ei palavereissa istumiseen, vaikka tietysti välillä niitäkin tarvitaan. Haluan, että jokaisen lapsen koulussa opettajien lisäksi olisi tarpeeksi koulunkäyntiavustajia, kuraattoreita, terveydenhoitajia, psykologeja. Haluan, että mikäli maahanmuuttajataustaiset lapset laitetaan yleisopetuksen luokille suoraan, ilman valmistavaa luokkaa, taataan opettajille tarpeellinen tuki esimerkiksi avustajilla.

Haluan, että peruskoulun jälkeen jokaiselle nuorelle taataan jatko-opintopaikka. Myös vähävaraisemmalla lapsella täytyy olla mahdollisuus mennä halutessaan esimerkiksi lukioon, ilman pelkoa siitä millä maksaa koulukirjansa.

Haluan (vaikka tämä onkin valtakunnantason politiikkaa jo), että jo seuraavan asteen koulutuksissa olevien on mahdollista keskittyä opintoihinsa. Opintotukea on nostettava niin, että sillä elää, opiskelu on opiskelijan työtä. Opintotukeen on myös saatava lapsikorotus.

Jos kunnilta viedään sote-uudistuksen vuoksi iso osa tehtävistään, jää koulutus yhdeksi tärkeimmäksi. Ja siihen on panostettava. Elinikäiseen oppimiseen. Vaikka tässä kuvasinkin vain lapsien oppimista, myös aikuisopiskelu (sekä ammattiin tähtäävä että ns. huvin vuoksi harjoitettu) on tärkeää, ja sitä on tuettava.

Annetaan ihmisille mahdollisuus kehittyä paremmiksi.

Miksi olen ehdokkaana

Toivon, ettei teksti ole liian epäselvä. Toivon myös, että jaksatte lukea loppuun asti. Tämä ei ole pitkä. 

Aikoinaan tein vaalityötä ystävälleni Heikki Takkiselle. Heikki oli SKP:n listoilla sitoutumattomana kunnallisvaaliehdokkaana, työväenopiston johtokunnassa, Käpylän Klubin toiminnanjohtajana. Toki Heikki oli ja on myös kaikkea muuta, mutta minä tunsin Heikin alkujaan Klubin kautta. Heikki ei päässyt valtuustoon, listalta ainoana valittiin Yrjö Hakanen. Tuolloin lupasin Heikille, että minä lähden sitten seuraaviin vaaleihin hänen puolestaan. Lupasin sen alunperin ihan vitsillä.

Kun seuraavat vaalit koittivat, minulle soitettiin ja minua kysyttiin ehdokkaaksi. Suostuin, ja olin jopa jokseenkin innoissani siitä. Olihan se uutta ja jännittävää. Koin, että minulla on jotakin annettavaa, enkä kokenut sitä myöskään liian kuormittavaksi.

Sen jälkeen minua on säännöllisin väliajoin pyydetty ehdokkaaksi. EU-vaaleista kieltäydyin suoraan; en kokenut vaaleja omikseni, enkä kokenut tietäväni asiasta tarpeeksi lähteäkseni mukaan. Muihin olen lähtenyt.

Ja nyt seuraa shokkipaljastus! En oikeastaan koe palavaa intohimoa politiikantekemiseen. Koen kyllä halua muuttaa maailmaa, olla osana tekemässä siitä parempaa. Mutta varsinaisen politiikan jättäisin mielihyvin muille. Ongelmaksi muodostuukin vain se, että suurin osa poliittisista toimijoista tällä hetkellä eivät miellytä minua. Koen, että minulla on edelleenkin jotain annettavaa. Mutta, keskittyisin mielelläni perhe-elämään ja omaan työhöni ja vapaa-aikaani, luopuisin ehdokkuuksista heti, kun tilalle tulisi tarpeeksi täyspäisiä muita ihmisiä. Maailmassa ei kuitenkaan voi tai pidä elää sillä mentaliteetillä, että kyllä joku muu hoitaa ja tekee. Täytyy siis toimia itse. Olla itse mukana ehdolla. Olla itse osana palapeliä.

Olisin kuitenkin kykeneväinen kunnallispolitiikkaan. Olen lukenut ja kuunnellut, ja minulla on omatunto. Jos minut kaupunginvaltuustoon valitaan, keskittyisin hommaan täysillä ja olisin rehellinen itselleni ja äänestäjilleni. Ja tekisin sen ihan mielelläni.

Ps.Tästä klikkaamalla pääsette lukemaan aiemman tekstini, jossa avaan tarkemmin syitä siihen, miksi olen SKP:n listoilla (edelleen).

Helsingin säästöistä

Helsingin kaupunki tekee voittoa (Viime vuodelta ennätykselliset 465 miljoonaa, yhtiöt mukaan lukien 598 miljoonaa). Yllätys!

Paitsi että Helsinki on tehnyt voittoa jo vuosia. Lisäksi kaupungillamme on saatavia enemmän kuin velkoja. Rahaa on jo aiempinakin vuosina säästetty "pahan päivän" varalle. Samaan aikaan palveluista leikataan.

Nyt kunnallisvaalien alla Yrjö Hakasen lisäksi muutkin ovat havainneet Helsingin rahavarannot. On ehdotettu mm. veroalennuksia.

Minä maksan mielelläni veroja. Tiedän, etten maksa niitä kovin paljoa, kun en kovin kummoisesti tienakaan (vakityö kaupungilla ei ole taloudellisesti kovin rikastuttavaa). Puolisoni, joka tienaa reippaasti minua enemmän, maksaa myös mielellään veroja, vaikka ne syövätkin aimo annoksen hänen palkastaan (itse asiassa hän maksaa veroja vuodessa enemmän, kuin mitä minä tienaan bruttona).

Mielestäni parempi ratkaisu olisikin siis palveluiden turvaaminen. Vuosikausia jatkunut leikkauspolitiikka voitaisiin lopettaa, ja rahaa voitaisiin lisätä päiväkoteihin, kotihoitoon, palveluasumiseen, opetukseen, maahanmuuttajien integraatioon, mielenterveyspalveluihin, kulttuuriin ja kirjastoihin... Listaa voisi jatkaa pitkälle.

Jos esimerkiksi päivähoito-oikeus taattaisiin kaikille lapsille ja ryhmäkokoja pienennettäisiin, palkattaisiin lisää henkilökuntaa lapsiemme päiviin. Tämä vaikuttaisi työllisyyteen. Sama tulos olisi muidenkin palveluiden lisäämisessä. Henkilöstöä tarvittaisiin lisää.

Tietysti palveluiden turvaamisessa olisi muitakin hyviä puolia, kuin henkilöstön lisäämisen kautta tuleva työllisyyden parantuminen.

Kunnolliset kunnalliset lähipalvelut vähentävät eriarvoisuutta. On täysin idioottimaista ajatella, että kaikilla on samat mahdollisuudet, jos yksi pääsee lääkärille kahdessa minuutissa kunnon hoitoon ja toinen ei välttämättä pääse edes terveyskeskukseen, kun lähin sellainen bussimatkan päässä, liikkuminen vaivalloista ja lippujen hinnat korkeat. Jos yksi pääsee lapsesta asti harrastamaan, opiskelemaan, ja elämään turvassa, kun toinen joutuu koulussa syömään päivän mahdollisesti ainoan ateriansa. Jos jatko-opinnot jäävät peruskoulussa menestymisestä vain haaveeksi, kun rahaa ei ole koulukirjoihin saati vuokraan tai ruokaan.

Mitä varhaisemmin ongelmiin puututaan, sitä pienemmällä todennäköisyydellä ne eskaloituvat. Varhainen puuttuminen ja tukeminen voi olla hetkellisesti kallista, mutta pidemmällä tähtäimellä se säästää yhteiskunnan varoja.

On tietysti hieno asia, että rahaa on säästössä, ja toki sitä kannattaa vähän ollakin, mikäli siihen on mahdollisuus. Mutta ei kenenkään kannata elää kuin Roope Ankan, kituuttaen suuren rahavuoren päällä. Ei edes kaupungin. Käyttäkääme siis Helsingin rahaa järkevästi, mutta käyttäkäämme sitä silti.

Taas ehdolla

Uusi vuosi, vanhat ajatukset. Eli mikäli mielipiteeni sinua kovasti kiinnostavat, voit näin aluksi lukea vanhoja tekstejäni. Mielipiteeni eivät ole muuttuneet vuosien varrella, vaikka hiustenväri onkin vähän vaihdellut.

Syy, miksi olen edelleen SKP:n listoilla (sitoutumattomana) ehdokkaana, on yksinkertaisesti se, että se on puolueista ainoa joka on toiminut koko ajan johdonmukaisesti ja rehellisesti, aidosti vasemmistolaisesti.

Suomessa on nähdäkseni kaksi rehellistä poliitikkoa, joista vain toisen kanssa olen pääosin samaa mieltä - Päivi Räsänen ja Yrjö Hakanen. Molemmat heistä ajavat oikeasti niitä asioita, joita lupaavat, tosin ensiksi mainitun kanssa mielipide-eromme ovat todella suuret.

paluu arkeen

Tänään on virallinen vaalipäivä. Olen kaikin puolin kyllästynyt neljän vuoden välein heräävään tietoisuuteen politiikasta ja vaaliteemoista, oli teemat kullakin mitkä hyvänsä. Huomenna koittaa paluu arkeen, ja kaikki hienot puheet ja lupaukset voi unohtaa. Kun kerran äänestää (jos äänestää) on tehnyt voitavansa ja seuraavat neljä vuotta voi taas valittaa.

Aivan takuulla minäkin valitan vielä jostain seuraavan neljän vuoden aikana. Ja olen kyllä äänestänytkin. Mutta minä aion myös seurata edustajien toimia ja tekoja. Aion osallistua itse tärkeiksi kokemieni asioiden hoitamiseen ja niiden edesauttamiseen. Ei yhteiskunta muutu kerran neljässä vuodessa, vaan pikkuhiljaa koko ajan, myös vaalien välillä. Toivon, ettette unohda sitä.

Eilen oli muuten hieno mielenosoitus vapaakauppasopimuksia vastaan. Marssin itse taas anarkistien rumpuryhmän liepeillä; kotoisin paikka. Näin tuttuja, ja Helsinkiä.

Peruspalveluista leikkaaminen on lyhytnäköistä säästöpolitiikkaa.

Haluaisin nyt nostaa esille mielipiteeni varhaisesta tuesta sekä matalan kynnyksen palveluista, vaikka ne ovatkin ehkä enemmän kuntatason politiikkaa kuin valtakunnallista.

Kun palveluista leikataan, saadaan aikaan hetkellinen säästö, joka kostautuu myöhemmin moninkertaisina kuluina.

Esimerkkinä lapset ja nuoret; erityistä tukea tarvitsevien tuen järjestämisen täytyy tapahtua jo päiväkodissa. Ongelmat ja tuen tarve pitäisi tunnistaa varhain, jotta tulokset ovat hyviä. Tähän on hyvä keino esimerkiksi erityislastentarhaopettajien palkkaaminen. Tällä hetkellä esimerkiksi Stadissa eltoilla on asiakasmääränään niin suuri joukko, ettei työn hoitaminen välttämättä suju toivotulla tavalla. Tarvitaan siis lisää näitä. Tuen tarve on hyvä arvioida jo päiväkodissa, koska myöhemmin voi ongelmat olla jo niin suuria ettei niihin ihan pienillä avuilla saada ratkaisuja. Esimerkkinä vaikkapa ADHD, asperger, lukihäiriö jne. Jos ongelmat havaitaan vasta koulussa, tai jos niihin puututaan vasta koulussa, voi olla jo liian myöhäistä, ja se vasta kalliiksi tuleekin.

Vaalikoneissakin on kysytty lakisääteistä luokkakokoa kouluihin, mutta päiväkodeista ei puhuta mitään.  Päiväkotien ryhmäkoot ovat monin paikoin valtavia, ja henkilökunta saattaa olla vaihtuvaa. Ryhmäkokoja on siis pienennettävä, eritoten aivan pienten lasten ryhmissä.
Lisäksi kouluihin on saatava paikallaolevat (ts. ei monessa koulussa kiertävät) kuraattori, psykologi, terveydenhoitaja ja erityisopettaja.
Nuorten syrjäytyminen tulee kalliiksi yhteiskunnalle, ja lähes tulkoon kaikki tiedostavat tämän. On käsittämätöntä, että silti leikataan juuri sieltä, missä ratkaisun avaimet olisivat.

Maahanmuuttajien koulunkäynti on myös saatava paremmin hoidetuksi. Vuosi valmentavassa luokassa ja yleisopetukseen! Jos maahan saapuu lapsi, joka ei osaa välttämättä kirjoittaa tai lukea edes omalla äidinkielellään, on vuosi todella lyhyt aika oppia sekä ylipäänsä koulunkäyminen että suomen kieli ja muut tarvittavat koulutaidot. Kielitaito on tärkeä perusta kotoutumiselle, ja kielenopetus pitäisi muutenkin hoitaa paremmin ja sen pitäisi painottua enenevissä määrin naisiin ja lapsiin, sillä naiset jäävät usein hoitamaan kotia eivätkä välttämättä kuule suomea kovinkaan paljoa.

Matalan kynnyksen palveluilla tarkoitan siis esimerkiksi asukastaloja, ja nyt lopetettua psykiatrista päivystystä. Ne ovat suuri apu monelle, joka muuten ajautuisi yhteiskunnan ulkopuolelle tai ongelmiin.

Olen Käpylän Yhdyskuntaklubi ry:n hallituksen varapuheenjohtaja, ja kerronkin nyt meidän esimerkkimme yhteiskunnan säästöistä. Jos jokainen syrjäytynyt nuori, pitkäaikaistyötön, päihde- tai mielenterveyskuntoutuja, yhdyskuntapalvelija ja maahanmuuttaja maksaa valtiolle, niin me klubilla olemme säästäneet valtion ja kunnan rahoja kymmeniä miljoonia euroja.

Käpylän klubi on avoin paikka kaikille. Se pyörii eri lähteistä tulevilla tuilla (esim. nuorisoasiainkeskus, sosiaalivirasto jne). Klubilla on töissä palkallisena kaksi henkilöä, loput ovat edellä mainittuja työttömiä tai kuntoutujia jne. Klubilla lapset ja nuoret pelaavat biljardia, leipovat, tekevät läksyjä, keskustelevat ja meluavat, vain muutamia mainitakseni. Aikuiset (juuri täysi-ikäisyydestä eläkeläisiin) tulevat kahville tai teelle, keskustelemaan, lukemaan lehtiä jne. He kaikki oppivat tulemaan toimeen eri ikäisten ja eri taustaisten ihmisten kanssa. Klubi toimii yhteistyössä lähialueen koulujen, kirjaston, iltapäiväkerhon ja poliisin kanssa. Esimerkiksi lasten ja nuorten ongelmia selvitellään yhdessä, ja niihin puututaan.
Työntekijät saavat mahdollisuuden opetella (takaisin) työelämään rauhassa, niin että moni on kuntoutunut ihan niihin oikeisiinkin töihin. Itse koin klubin aikoinaan hyvinkin vahvasti turvapaikakseni, ja veikkaan että niin tekee moni muukin nyt ja silloin. Kuitenkin klubilta leikataan tukia jatkuvasti, ja toiminta on vaakalaudalla. Jos tämä (ja muut tämänkaltaiset) loppuu, mihin menevät lapset, nuoret, vauvat, vaarit, mummot, kissat, koirat, taustastaan riippumatta?

Ennaltaehkäisy on siis parasta säästöä.

Lopuksi vielä muistuttaisin, että huomenna on vapaakauppasopimusten vastainen kansainvälinen toimintapäivä. Mielenosoitus Helsingissä, kokoontuminen Narinkkatorilla kello 14. Toivottavasti näemme siellä! Saa tulla vetämään hihastakin jos kokee tarpeelliseksi moikata. :)

Jatkuva kasvu ja tuotteliaisuus.

Jatkuvasti puhutaan talouden kasvusta ja siitä, kuinka mikäkin asia tuottaa. Usein tulee tunne, ettei yksilö ole mitään, jollei se ole (tarkoin määriteltyjen kriteerien mukaan) tuottava. Aina pitää käydä töissä ja opiskella, tehdä muutama veronmaksaja lisää (kunhan olet kohtuullisen hyvin toimeentuleva hetero, ja mieluiten vieläpä kantasuomalaisen näköinen ja niminen). Työtäkin on monenlaista, on niitä niin sanottuja paskaduuneja, ja sitten on "kunnollisia" töitä. Kaiken päälle vielä taiteellisilla aloilla työskentelevät ("ihme hihhuleita kaikki tyyni, eiväthän ne edes tee oikeaa työtä").

Mikä on oikeaa työtä? Onko työn tekeminen nykyään jo niin suuri arvo itsessään, että työtä pitäisi tehdä palkattakin?

Kannustavat sosiaaliturvat jne. muut vastaavat ovat hyviä ainoastaan siinä tapauksessa, että ne koskee kaikkia. Jos työttömät laitetaan mihin tahansa töihin 9e/pv korvauksella on mielestäni varsin kohtuullista että esimerkiksi kansanedustajat tekevät samoin. On älytöntä vaatia toista tekemään ilmaiseksi työ, josta itse ottaisit palkan.

Entäs se jatkuva kasvu? Jos kulutuksemme jatkuu tähän tapaan, ei meille riitä enää useampikaan maapallo (ja ikävä kyllä niitä elinolot omaavia planeettoja on tällä hetkellä tiedossa vain yksi). Raja tulee vastaan. Meidän on muutettava kulutustottumuksiamme sekä yksilöllisellä tasolla että yritystasolla. Yrityksien voitot eivät saa mennä ekologisuuden edelle, siitä on säädettävä laissa (jonka noudattamista pitää myös valvoa).

Alkoi muuten soida taas päässä Pax Americanan Nuori ja syrjäytynyt tätä kirjoittaessani. Version huonolla äänen- ja kuvanlaadulla voitte kuunnella tästä. 

Tein muuten talouspoliittisen vaalikoneen, joka oli jäänyt vastaamatta aiemmin. Onneksi sain vinkin koneeseen, ja sen sai vielä täyttää, sillä koneessa oli hyvät kysymykset. Siellä myös vastasin mielipiteeni mukaisesti, että Suomen tulisi liittyä EU:n rahoitusmarkkinaveroon. Hesarin vaalikoneeseen on eksynyt joku virhepainallus ja siellä siis vastauksena väärin se, etten kannattaisi tätä. Harmikseni huomasi vasta tovi sitten. Talouspoliittisen vaalikoneen vastaukset minun osaltani löydätte tästä.

kahvia ja propagandaa

Tänään ehdin taas jalkautumaan vaalityöhön Pihlajamäkeen ja Maunulaan. Kävin äänestämässäkin, kun kirjasto sattui viereeni.

Vaalikentillä ollessa kaipaan taas kaihoten kaunista keliä, vaikka varustelukysymyshän tuo ulkoilu taitaa olla. Parhaimpia keskusteluja tänään oli erään eläkeläisrouvan kanssa säästökuureista, minimieläkkeistä ja asukastaloista. Päädyimme molemmat siihen lopputulokseen, että palveluista karsiminen ja säästäminen on lyhytnäköistä politiikkaa, joka tulee vielä aiheuttamaan suuria kustannuksia.

Varsinaisen vaalityön jälkeen tulin Käpylän klubille, jossa istui nuorimies lukemassa viimeiseen lukion kokeeseensa. Lukeminen keskeytyi, kun poika ryhtyikin tenttaamaan minua kaikenlaisista kysymyksistä. Seurueeseen liittyi vielä toinenkin poika kyselemään mm. kielipoliitiikasta. Hurjan kivaa! Viksuja nuoria. Toisen kanssa sivuttiin ensimmäiseen maailmansotaan johtaneita tapahtumia sekä öljykriisiä, puhuttiin armeijan määrärahoista ja tehtävistä ja tulevasta armeijakokemuksesta. Poikaa ihmetytti, kun totesin tuntevani vain kourallisen armeijan käyneitä ihmisiä. Lähipiirissäni on siis pääosin sivareita ja totaalikieltäytyjiä.

Pidän vaalityöstä. Puheiden pitäminen ja yksipuolinen paasaus ei niinkään ole lähellä sydäntäni, mutta tykkään keskustella. Kiireetön kommunikointi kahvin lomassa on mitä parhainta. Ihmisten kohtaaminen ja uusien näkökulmien saaminen avartaa omaakin maailmaa.

Tässäpä päivän kuulumiset. Vaalikentille kahvittelemaan taas töiden salliessa, eli torstaina.  Stadissa numerolla 133!

pienpuoluepäivä

Ylellä on tänään pienpuoluepäivä. Kenties sen kunniaksi yle julkaisi "Kuka on oikeistolaisin, kuka liberaalein? - Katso, miten ehdokkaasi asettuu poliittiselle nelikentälle" jutun, johon ei ole otettu mukaan yhtään pienpuoluetta. Pitäisiköhän nyt itkeä vai nauraa?

(Aiemmin, eli 2011, Etyjin vaalitarkkailijat ovat jo huomauttaneet Yleisradiota siitä, että se antoi liian vähän näkyvyyttä eduskunnan ulkopuolisille puolueille.)

Ylipäänsä eduskuntapuolueet ovat etulyöntiasemassa vaaleissa. Puoluetuki mahdollistaa mm. massiivisen mainostuksen busseissa ja kadunvarsilla jne. Eduskunnan ulkopuolisille tukea ei heru, vaikka eikös juuri ns. heikoimmassa asemassa olevia pitäisi tukea enemmän (noin yleisestikin)?

Minusta olisi mielenkiintoista nähdä, minkälainen eduskunta ja hallitus muodostuisi, jos jokainen ehdokas saisi joko saman (pienen) summan vaalirahoitusta, tai vaihtoehtoisesti ei lainkaan. Jos kaikki ylimääräinen mainostaminen kiellettäisiin. Vain vaalikoneet, vaalitaulut, internet, ja jalkatyö kaupungilla olisi sallittua.
Olisikohan silloin enemmän merkitystä myös vaalien välisillä teoilla? Olisiko kansaa vaikeampi huijata uskomaan (useimmiten tyhjiin) lupauksiin?

Olisiko eduskunnan ulkopuolisilla puolueilla silloin tasavertaisempi mahdollisuus saada ehdokkaita läpi?

Vetoankin siis teihin, olkaa rohkeita ja äänestäkää eduskunnan ulkopuolista puoluetta! Mikäli nykymeno kyllästyttää, on älytöntä äänestää Arkadianmäelle niitä samoja tyyppejä ja puolueita kuin aiemminkin. Eihän muutosta tapahdu jos ihmiset eivät vaihdu. Lisäksi muistutan nyt yleisesti, että eduskuntavaaleissa äänestetään aina ensisijaisesti puoluetta.

Äänenne ei mene hukkaan. Ei, vaikka kukaan ei vielä pääsisikään läpi.

Yrjö Hakanen muuten kirjoitti äänten "hukkaan" menemisestä hyvän jutun, lukekaa se täältä.

Ennakkoäänestys päättyy huomenna. Muutama ihminen on kertonut jo minua äänestäneensä, kiitos heille rohkeille! Numero on edelleen 133 Stadissa!

kauppasopimukset

Tällä hetkellä yksi ehdottomasti huolestuttavimpia poliittisia asioita on neuvotteluasteella oleva EU:n ja USA:n välinen kauppa- ja investointikumppanuus (ttip), EU:n ja Kanadan välinen vapaakauppasopimus (ceta), sekä kansainvälinen palvelukauppasopimus (tisa).

Näistä kuitenkin puhutaan varsin vähän, vaikka neuvottelut ovat olleet käynnissä jo pitkään (ceta- sopimuksen eduskunnan suuri valiokunta hyväksyi jo joulukuussa 2014). Kaikessa hiljaisuudessa poliitikot siis niin Suomessa kuin muuallakin ovat valmistelleet itselleen mainioita sopimuksia. Eikä niistä kannata kansalle kertoakaan, sillä riskit sopimuksissa ovat valtavat.

Mikä näissä sopimuksissa sitten on vialla? Lyhyesti sanottuna ne vievät meitä aina vain kauemmaksi demokratiasta. Voimaantullessaan sopimukset ohittaisivat kansallisen lainsäädännön.
Sopimuksen vaarana on myös se, että ihmisoikeudet ja ekologisuus jäisivät sijoittajien ja yhtiöiden jalkoihin vielä nykyistä pahemmin.

Esimerkiksi Australian ja Uruguayn rajoittaessa tupakan mainostusta esitti tupakkayhtiö Philip Morris valtioille miljoonien eurojen suuruiset korvausvaateet.
Lisäksi EU:ssa on paljon tiukemmat elintarvikelainsäädännöt kuin meren tuolla puolen, ja sopimuksen myötä ei voitaisi rajoittaa esimerkiksi GMO-ruoan ja hormonikasvatetun lihan tuontia.
Mikäli vahvistettaisiin myös Amerikkalaista patenttioikeuskäytäntöä vaarantuisi mm. lääkkeiden kohtuulliset hinnat, internetin vapaus ja yksityiselämän suoja.

Tässä siis vain muutamia esimerkkejä.

Sopimuksista on neuvoteltu suljettujen ovien takana, joka on jo lähtökohtaisesti väärin ja epäilyttävää, varsinkin kun ottaa huomioon kuinka laajat ja kauaskantoiset vaikutukset sopimuksilla voimaan astuessaan olisi.

Olen vahvasti kaikkia näitä sopimuksia vastaan.
SKP on myös näitä sopimuksia vastaan, ja niistä on maininta myös vaaliohjelmassa.
Toivon myös todella, että loputkin ihmiset heräisivät vastustamaan niitä, vaikka tietoa ei ihan joka tuutista aina tulekaan.

18. päivä huhtikuuta on maailmanlaajuinen toimintapäivä vapaakauppasopimuksia vastaan, ja ainakin minut löytää tuolloin osoittamasta mieltäni klo 14 lähtien Helsingin keskustasta. Linkki tapahtuman facebook-sivuille on tässä.

Lisää tietoa sopimuksista löydät esimerkiksi täältä.

Yksi prosentti

Helsingin Sanomat uutisoi "Rikkain prosentti suomalaisista kotitalouksista omistaa yhä suuremman osuuden kaikesta varallisuudesta."

Mikä se rikkain prosentti siis on? Keitä ne on ne rikkaat? 
Rikkaimpaan prosenttiin yltää, jos kotitalouden nettovarallisuus on vajaat 1,4 miljoonaa euroa. Nettovarallisuus lasketaan, kun varallisuudesta,esimerkiksi asunnoista, kiinteistöistä, osakkeista ja talletuksista, vähennetään velat. 
Ja siis prosenttihan on todella pieni määrä ihmisiä, sen ulkopuolelle jäämme me loput. Keskituloiset, pienituloiset ja köyhät.
Jutun mukaan vauraimmat ihmiset ovat vuosien mittaan vain vaurastuneet suhteessa muuhun väestöön. Paljon puhutaan tuloeroista, jotka ovat myös todellinen ongelma ja kasvava sellainen, mutta kenties vähemmän juttua on ollut varallisuuseroista, jotka ovat aivan yhtä paljon läsnä Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Varallisuudesta saatava tieto ei ole edes täysin tarkkaa, nyt kun varallisuusverosta on luovuttu.

Kuinka paljon ihminen tarvitsee sitten varallisuutta? Eikö hiukan vähemmällä pärjäisi? Entä eikö varakkaimmilla ihmisillä ole kykyä maksaa hiukan enemmän verojakin? Minun mielestäni on. Mielestäni varallisuusvero on palautettava. Eivät miljoonaomaisuuksien haltijat köyhdy siitä, mutta sen sijaan varallisuusverojen avulla valtion kassaan kilahtaisi muutama killinki lisää esimerkiksi lastensairaalaan, josta nyt paljon puhutaan (sivuhuomautuksena; lastensairaala, kuten muutkin sairaanhoito- ja peruspalvelut, on yhteiskunnan hoidettavia, ja keräys sen hyväksi on mielestäni siksi älytön).

Varallisuus keskittyy tietyille ihmisille osittain myös siksi, että tulot voi muuntaa pääomatuloiksi, joissa verotuskin on kevyempi. Olen edelleen sinnikkäästi myös sitä mieltä, että pääomatulot on saatava progressiivisen verotuksen piiriin. Tulojen muuntaminen pääomatuloiksihan on tällä hetkellä käytännössä veronkiertoa, josta niin moni muukin haluaisi eroon. Tyhmä ei ole se, joka tulojaan muuntaa, vaan se, joka tämän toiminnan hyväksyy ja sitä edesauttaa (okei, mielestäni on väärin myös muuntaa  tulonsa pääomatuloiksi, mutta se on tässä sivuseikka). Turha nillittää nykyisten poliitikkojen siis siitä, jos muut tienaavat ekstraa näin, kun ratkaisu kuitenkin on aivan yksinkertainen.

Ongelma on myös globaali. Jos oikein muistan, maapallon rikkain 10% omistaa yli 90% kaikesta. Ei se ole oikein.

Tässäpä siis tämän päivän mietteet, lyhyestä virsi kaunis. Huomenna alkaa ennakkoäänestys, niin Suomessa kuin ulkomaillakin, eli muistakaa käydä laittamassa lappuun 133 jos Helsingin piiriin kuulutte!

kolme asiaa

Maanpuolustus : Mielestäni Suomen pitäisi pysyä liittoutumattomana ja hoitaa diplomaattisuhteitaan sekä itään että länteen hyvin. Ei NATOA, eikä mitään EUn yhteistä armeijaa. Pohjoismaiden välistä yhteistyötä kannattaisi sen sijaan kyllä lisätä. Armeijan määrärahoja ei pitäisi lisätä. Siviilipalveluksen kestoa pitäisi lyhentää, ja Jehovan todistajia pitäisi kohdella samalla tavalla kuin muitakin totaalikieltäytyjiä. Armeija kuitenkin on syytä Suomella olla, sillä mikäli täällä ei ole omia sotilaita, tulee tänne takuuvarmasti muiden maiden sotilaita. Mieluummin siis omat kuin muiden. 

Armeijan koulutus voisi painottua kuitenkin tällä hetkellä mielestäni enemmän esimerkiksi erilaisien ekokatastrofien hoitoon ja kriisinhallintaan.

Lisäksi armeijaan liittyen lupasin ystävälleni nostaa esiin huolenaiheen rauhanturvaajien oikeudesta kunnolliseen jälkihoitoon. He tekevät työtä kriisipisteissä, ja heille kuuluu hoito valtion kustantamana. Olen iloinen rauhanturvaajana toimineen ystäväni avoimuudesta asiaa koskien, en ollut itse tullut edes ajatelleeksi asiaa. Kiitos siis siitä. 

Yrittäminen Suomessa : Kommunistit ja muut vasemman laidan kulkijat mielletään ilmeisesti usein (tai sitten olen vain törmännyt tähän mielipiteeseen tavallista useammin) melko yritysvastaisiksi. Henkilökohtaisesti minulla ei ole mitään yrittämistä vastaan itsessään. Olen sitä mieltä, että yrittäjät ansaitsevat kunnollisen sosiaaliturvan. Mikro- ja miniyrittäjillä on usein taloudellisesti todella haastavaa, ja varsinkin ikävien tapahtumien jälkeen pärjääminen vaikeaa. Yrittäjät on siis saatettava sosiaaliturvan piiriin, ja yhtenäistettävä muiden ihmisten kanssa niin että he, yrityksellä huonosti mennessä, saavat samanlaiset etuudet kuin normiduunarit jne. (Tämäkin hoituisi perusturvalla, jota SKP ajaa.) Lisäksi mikro- ja miniyrityksiä pitää tukea muutenkin enemmän, ja heidän on helpommin voitava palkata työntekijöitä (=tämäkin vaatii siis monesti tukea). Tämä tukisi työllisyyttäkin kätevästi. 

Opetus : Koulutuksesta ei saa leikata. Toimiva koulujärjestelmä on olennainen osa hyvinvointiyhteiskuntaa. Koulussa pitäisi olla tarpeeksi (osaavaa) henkilökuntaa; niin opettajia kuin koulunkäyntiavustajia, sekä oppilashuoltoryhmää (terveydenhuolto, kuraattorit, psykologit). Taito- ja taideaineita pitää tarjota peruskoulussa, niistä ei saa leikata. Pelkkä yleissivistys ei aina pitkälle riitä, ihminen tarvitsee taidetta, kulttuuria, urheilua jne. Toimiva ja tasa-arvoinen peruskoulu myös on tulevaisuuden säästöä. Opintotuki tulisi korvata perusturvalla, sillä opiskelijan työ on opiskella. Jos joku haluaa ja pystyy ohella töihin, on se ihan hieno juttu, mutta kaikki eivät syystä tai toisesta siihen pysty. Lukukausimaksut on ihan naurettava idea, joten niitä vastaan olen tietenkin myös. On myös käsittämätöntä että opiskelijat usein pakotetaan ottamaan lainaa, sillä esimerkiksi sossusta ei saa täydentäviä tukia ellei lainaa ole ottanut.

Erityisopetuksen tasoa ei saa laskea, siitä ei saa leikata. Jokainen ansaitsee mahdollisuuden koulunkäyntiin, oli sitten erityistä tukea tarvitseva tahi ei. 

Mainiota kansainvälistä autismitietoisuuspäivää kaikille. 

Minäkö kommunisti?

Ei riitä sormet eikä varpaat laskemaan sitä, kuinka monta kertaa minulta on kysytty syytä juuri kommunistien kanssa yhteistyöhön.

"Miksei Vasemmistoliitto, se on ihan oikea puolue? Vasemmistoliiton kautta sentään voisi päästä johonkin? Miksei vaikka Perussuomalaiset? Ai sä et olekaan Vihreillä?"

Ei myöskään riitä jäsenet laskemaan kertoja siihen, kuinka paljon ihmetellään ylipäänsä kommunisteja. "Mutta Neuvostoliitto kaatui jo! Ei kommunismi voi toimia! Etkö sä tiedä kuinka paljon Stalinkin tappoi ihmisiä? Mitä sun isovanhemmatkin sanoisi, eikö sua hävetä?"

Nyt, olkaa tarkkana. Aion vastata kaikille kollektiivisesti (olenhan kommunisti..) kerran.

Olen kommunistien listalla edelleen siksi, että luotan heihin. Luotan siihen, että kommunistit ajavat samoja asioita kuin minä. Ja siihen, että niitä ihan todella ajetaan, eikä myönnytä ensimmäisen erimielisyyden jälkeen muiden leiriin. Ymmärrän, että politiikassa, kuten elämässä yleensäkin, on tehtävä kompromisseja. Mutta liikaa niitä ei voi tehdä, ei kynnyskysymyksien kohdalla, eikä varsinkaan niiden, jotka ovat olleet suurimpia tavoitteita ennen vaaleja.

Vasemmistoliitto, esimerkiksi, ei mielestäni ole täysin ajanut asiaansa. Eduskunnassa vasemmistoliitosta irtautunut Vasenryhmä on tehnyt hienoa työtä, mutta olen noin yleisesti pettynyt sekä vasemmistoliiton kansanedustajiin että ainakin Stadin kunnallispoliittiseen touhuun suurimmaksi osaksi. Vasemmistoliitto on kyllä ihan oikea puolue, samoin kuin on esimerkiksi Kokoomus ja - yllätys yllätys - myös SKP. Se, ettei joku puolue ole eduskunnassa, ei tarkoita sitä etteikö se voisi siellä joskus olla. Ajatelkaa nyt vaikka perussuomalaisiakin.

Perussuomalaisissa en myöskään muuten koskaan voisi olla. Ei minua tähän touhuun aja se, että haluan nimenomaan ITSE olla läpi pääsevä, vaan se että haluan osaltani vaikuttaa siihen kuka pääsee (ja kuka jää ulos). Jos en itse pääse, on SKP:llä hienoja muitakin ehdokkaita. Yrjö Hakanen, esimerkiksi, Stadin selkärankaisin ja viisain valtuutettu. Yksi suurimmista syistä miksi aikoinaan suostuin tähän. Perussuomalaisissa ehdolla olo tarkoittaisi sitä (toki samoin kuin missä tahansa puolueessa) että hyväksyisin heidän ajatuksensa, enkä voi sitä mitenkään tehdä. SKP on minulle oikea porukka, vaikka sitoutumaton olenkin (ehkä minussa elää sittenkin pieni anarkisti, enkä halua kuulua mihinkään puolueeseen -huom. VITSI).

Ja vihreät. Tarvitseeko sitä edes selittää? Vaikka olenkin arvoiltani hyvin vihreä, ovat he puolueena aivan liian hajanainen ja oikeistolainen ryhmä. Kuten joskus aiemmin olen kirjoittanut, on nykyään kaikki puolueet enemmän tai vähemmän vihreitä, ja vihreys yksinään ei riitä politiikkaan.

Neuvostoliitto. Kaatui. Kyllä. Tiedän. Olen sen verran nuori etten muista sitä henkilökohtaisesti mutta olen lukenut historiaa. Miten Neuvostoliiton kaatuminen (tai Kiinan tilanne tai P-Korea tms) liittyvät suoranaisesti tämän päivän Suomen Kommunistiseen Puolueeseen? Me eletään täällä, Suomessa. Ei me olla ajamassa Suomeen yksipuoluejärjestelmää tai kommunistista diktatuuria (vaikka olisinkin varmasti oivallinen yksinvaltias -huom. vitsi..). Me ollaan ajamassa Suomea oikeudenmukaisempaan ja tasa-arvoisempaan suuntaan. Äänestämällä kommunistia ET ole automaattisesti liittämässä kansaamme osaksi vaikkapa Pohjois-Koreaa. Äänestämällä kommunistia olet osallisena siihen, että meno ehkä vihdoinkin muuttuisi Arkadianmäellä inhimillisempään suuntaan. Tähän samaan syssyyn voin todeta, ettei Stalinin tai kenenkään muunkaan teot liity tähän yhtään mitenkään.

Kommunismin toimimiseen on paha sanoa mitään, koska ihan tarkalleen ottaen sellaista kunnollista kommunistista valtiota ei ole vielä ollut. Toisaalta myöskään kapitalismi ei näytä toimivan kovinkaan kummoisesti, että miettikääpä sitä. Ja onhan se melko mukava ajatus, että esimerkiksi Kuubassa on kaikille koulutus ja terveydenhoito, vai mitä mieltä olette? Lisäksi, jos sattuisi nyt käymään niin että Arkadianmäelle pääsisi kommunisti tai kaksi, ei se tarkoita vielä ihan sitä että koko valtiosta tulisi sosialistinen tahi kommunistinen. Se tarkoittaisi vain sitä, että kansanedustajistossamme olisi enemmän vaihtoehtoja, laajempi skaala kansan edustusta. Vasemmistolainen siipi.

Sitten mun isovanhemmista ja muusta suvusta. Ensinnäkin, minä olen minä enkä sukuni. Toisekseen, käsitykseni mukaan suvussani on ollut myös melko paljon punaisia. Kommunisteja. Joku oli joskus teloitettukin, toinen oli hypännyt liikkuvasta junasta karkuun ja välttänyt teloituksen. On siellä oikeistolaisiakin ollut. Kaikenlaista porukkaa, kuten maailmassa yleensä.

Sukulaiseni tällä hetkellä käsittääkseni ovat sitä mieltä, että ehdokkuuteni on ihan kiva asia, tai sitten he eivät ole asiasta mitään mieltä. Kunhan en tee tuhmuuksia, se riittänee heille.  Ja ei, ei minua hävetä.

Aikoinaan oli joku mainos, missä kehotettiin olemaan rohkeita ja rakastumaan suomenruotsalaiseen (en muuten muista miksi tämä oli, liekö suomenruotsalaiset olleet tuolloin sukupuuton partaalla?). Nyt voisin mainostaa että OLKAA ROHKEITA ja äänestäkää kommunistia!

Ilmastonmuutos eduskuntaan!

Eduskuntavaalit ovat taas tuloillaan, mutta aika ei millään meinaa riittää ihan kaikkeen kampanjointiin, mutta yritän parhaani. Olen SKP:n listoilla edelleen sitoutumattomana, sillä niiden vaaliohjelma on ehdottomasti järkevin. Sen voi käydä lukemassa esimerkiksi täältä.

Tässä lyhyesti mielipiteeni muutamista asioista listattuna:

EI missään nimessä NATOa. Nykyinen isäntämaasopimuskin tulisi purkaa. Suomen on pysyttävä
sotilasliittoumien ulkopuolella.

EI missään nimessä vapaakauppasopimusta (ttip). Yksi eniten huolestuttavimmista tän hetken asioista. Sivuhuomautuksena muuten, ihmettelen edelleen kuinka taannoisesta (viime vuoden) STOP TTIP-miekkarista ei juuri uutisoitu missään, vaikka osallistujia oli valtavasti. Itsekin olin siellä, olin varustautunut liian vähällä vesimäärällä ja meinasin pökertyä sinne. Samaan aikaan ollut Nyt saa riittää- miekkari sai sen sijaan lehdistön huomion, vaikka osallistujamäärä oli pienempi ja asiakin todella hajanainen.

Kyllä tulevalle tasa-arvoista avioliittolaille, sitä ei pidä missään nimessä kumota, ja translakiuudistus on tehtävä. Tämä on selviö. Lakiuudistukset eivät liity mitenkään mihinkään uskontokuntaan. Nämä lait ovat ihmisoikeuskysymyksiä, eivätkä omantunnon kysymyksiä.

Kyllä perusturvalle. Vähemmän byrokratiaa ja enemmän ostovoimaa kansalle (ihmiset kuluttaa rahaa = raha liikkuu = taloustilanne paranee). Lähestulkoon kaikki puolueet lupailevat taas kannattaa perustuloa jollakin asteella, mutta mikäli yhtään on seurannut poliitikkojen päätöksentekoa, ei lupaukset pysy kovinkaan pitkään mielessä monellakaan.

Kyllä uusiutuvalle energialle, ei lisäydinvoimalle.

Kyllä, ratifioidaan vihdoin ILO169, eli alkuperäiskansoja koskeva sopimus.

Kyllä, peruspalvelut on tuotettava lähellä, eikä niitä saa yksityistää.

Kyllä, pääomatulot verolle, progressiivisesti tietenkin. Lisäksi esimerkiksi varallisuusvero suurille
omaisuuksille on palautettava. Tuloerojen kasvu on pysäytettävä ja tuloeroja tasattava.

Kyllä, taiteilijoille sosiaaliturva. Eikä taiteilijoiden tekijänoikeuksia pidä heikentää missään nimessä.
Esimerkiksi musiikintekijöille teostokorvaukset ovat usein pääasiallinen, joskus ainoakin tulonlähde.

Kyllä kehitysyhteistyölle. Kehitysmäärärahat nostetaan 0,7% tavoitetasolle BKT:stä. Muuten, minne katosi 70-luvun aktiivinen %-liike, joka vaati jo silloin kehitysyhteistyömäärärahojen nostamista 1 prosenttiin?

Kyllä kaikkien ihmisten tasavertaiselle kohtelulle. Ns. paperittomien ihmisten oikeus saada välttämättömiä terveyspalveluja on taattava!


Tiivistettynä siis haluaisin olla mukana luomassa oikeasti tasa-arvoisempaa ja suvaitsevaisempaa
yhteiskuntaa.

Tuomitaanko anarkistien toimet vain siksi, että he sattuvat olemaan anarkisteja?

Tänään Helsinki hetkeksi seisahtui, tai ainakin hidasti mahdollisesti vauhtia. Suomen suurin ammattiliitto JHL toteutti uhkaamansa mielenilmauksen Palmian yhtiöittämistä vastaan. Yhtiöittäminen, jota Kokoomus etunenässä ajaa, tarkoittaisi mm. useiden jo nyt pienipalkkaisten työntekijöiden palkkojen putoamisen entisestään.

Mielenilmaukseen osallistuivat Helsingin jhl:n jäsenet, lukuunottamatta säätiöissä tai yhtiöissä työskenteleviä ja esimerkiksi kehitysvammaisten ryhmissä (päiväkodeissa, luokissa) työskenteleviä. Raideliikenne ja ruokahuolto nousivat puheenaiheina ylitse muiden, kun ihmeteltiin päiväkotilasten pärjäämistä kylmällä eväsruoalla ja työlaisten pääsyä töihin.

HSL lupasi helpottaa (kaiketi lähinnä itä-Helsinkiläisten) ongelmia korvaamalla metrot 99-busseilla, joiden oli määrä ajaa tihein välein kaupungista Mellunmäkeen ja Vuosaareen. Bussinkuljettajat kun kuuluvat AKT:hen eivätkä JHL:ään.

Akateemisista anarkisteista koostuva A-ryhmä ilmoitti muutama päivä ennen lakkoa yrittävänsä estää metroa korvaavan bussiliikenteen rikkuritoimintana, ja ilmoitus päätyi vallan Hesariin asti. Jhl pian ilmoitti, ettei kaipaa anarkistien apua, ja ilmassa oli tuomitsemisen meininkiä.

Mutta tuomittiinko anarkistit vain siksi, että sattuvat olemaan anarkisteja?

Kun AKT maanantaina ilmoitti tukevansa jhl:n lakkoa kukaan ei tuominnut, enkä itse ainakaan lukenut mistään etteikö tuki olisi JHL:lle kelvannut.
(Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että on mahtavaa kun ammattijärjestöt tukevat toisiaan.)


A-ryhmä toteutti uhkauksensa, ja anarkistit olivat aamulla jakamassa ihmisille kääretorttua ja estämässä bussien liikkumista mm. seisomalla oviaukossa tai ajoneuvojen edessä. Useita kiinniotettiin ja he saivat sakkoja.

Tästä ainakin omalla facebook-seinälläni nousi melkoinen puhe. Anarkisteja haukuttiin milloin laiskoiksi pitkätukiksi, joiden pitäisi mennä töihin, milloin idiooteiksi, jotka haluavat vain häiritä tavallisia työssäkäyviä ihmisiä ja vaikeuttaa heidän kulkuaan jne jne.

Jos AKT:n tuki olisi ollut täydellistä, ei bussivuoroja olisi ajettu lainkaan (eikä anarkisteja näin ollen olisi tarvittu). Miksei kukaan siis puhu heistä mitään? Ovatko anarkistien toimet tuomittavampia vain siksi, että toimijat ovat identifioituneet mediassa (ja muuallakin toki) anarkisteiksi? Eivätkö molemmat tahot yrittäneet päätyä samaan päämäärään, mutta eri henkilöin (ja toki hiukan erilaisin toimintatavoin)?

Kun on lakko, sen pitää näkyä. Jos lakosta ei olisi mitään haittaa tai jälkeä, se olisi turha. Sanoma tulee perille usein vasta silloin, kun asiasta on jotain konkreettista haittaa.


Ja kyllä, olen JHL:n jäsen, mutta työskentelen alalla joka oli lakon ulkopuolella, ja sitä paitsi työnantajanikaan takia en olisi lakkoon saanut osallistua. Ja ei, en ole anarkisti, mutta annan kyllä tukeni A-ryhmän toiminnalle ainakin tässä tapauksessa.

(Itse en muuten ollut aamulla kaupungissa näkemässä anarkistien ja poliisien yhteisiä puuhia, mutta olen saanut lehdistä sen mielikuvan, että poliisien mitoitus ja voimankäyttö oli taas kerran melko suurta, kuten oli mielestäni myös vappuna, josta oma kirjoituksensa täällä.)

Kertokaa siis, miksi juuri anarkistit tuomitaan?

vappumarssi 2014

Vähän myöhässä aiheen kanssa, mutta parempi sekin kai kuin ei milloinkaan..

Odotan aina vappua. Mielestäni se on ehdottomasti yksi parhaista juhlapyhistä. Rakastan vappumarssia, pidän ilmapalloista, ja tottakai myös nautin juhliessani työläisten kanssa työväen juhlaa. Puhumattakaan kaikista ihanista lauluista, joita saa kuunnella hyvällä omalla tunnolla kerran vuodessa (muina aikoina olen havainnut, että sitä pidetään välillä hiukan kummallisena).

Perheemme vappuperinteeseen kuuluu siis tosiaan marssi. Vaikka olemme lapseni isän kanssa eronneet, käymme silti kolmisin marssimassa ja Tokoinrannassa piknikillä. Olemme yleensä marssilla joko hiukan myöhässä, tai aivan liian aikaisin. Moikkaamme muutamat tutut eri puolueiden lippujen liepeiltä ja jatkamme sujuvasti anarkistien ryhmään, joka meille on kotoisin.

Lapsenikin oli kuudetta kertaa mukana marssilla, onhan hän jo kuusivuotias.

Aiempina vuosina poliisit ovat kulkeneet jossain marssimme liepeillä. Pari hevospoliisiakin oli viime vuonna, mikä oli lapseni mielestä varsin oivallinen nähtävyys.
Marssiin on myös aina jotenkin kuulunut se pieni huutelu poliiseille, samoin kuin uskovaisten huutelu marssijoille. Tämän suurempaa sekasortoa en ole koskaan siellä todistanut.

Kaikki nämä kuusi vuotta, kun olemme lapsemme kera marssineet, olemme siis marssineet anarkistien kanssa. Aina jonon hännillä, rumpujen päristystä kuunnellen. Useimmiten ihmiset ovat pukeutuneet mustiin, ja joillain on ollut naamalla huivi. Minäkin pukeudun useimmiten mustiin, myös vapaa-aikanani. Musta on hyvä väri.

Tänä vuonna marssi alkoi kuitenkin normaalista poikkeavalla tavalla. Saavuimme Rautatientorille hiukan kymmenen jälkeen, kiertelimme etsien tuttavia muiden lippujen alta. Olin aamulla lukenut metro- lehdestä poliisin varautuvan anarkistien marssiin, mutta ajattelin sen olevan samaa tasoa kuin aiempinakin vuosina. Miksi ihmeessä nyt olisikaan jotain muuta?

Ihmetykseni olikin melkoinen, kun koko Rautatientori oli kutakuinkin täynnä poliisiautoja ja poliiseja.
Pikkuhiljaa kellon lähestyessä yhtätoista mekin siirryimme anarkistien liepeille.Odottelin, että marssi lähtisi liikkeelle ja pääsisimme jonon hännille kuten yleensäkin.

Yhtäkkiä jostain kuitenkin ilmestyi mellakkapoliiseja. Kyllä, rauhallisten vappumarssijoiden ympärille kerääntyi MELLAKKApoliiseja. He saartoivat ryhmän anarkisteja, me onneksi jäimme saartoringin ulkopuolelle. En siinä vaiheessa tiennyt mitä tarkalleen oli tapahtumassa, enkä suoraan sanottuna ymmärrä sitä vieläkään. Miksi osa marssijoista saarrettiin? Kenelläkään en nähnyt aseita, enkä edes niitä paljon puhuttuja astaloita. Itsellänikin oli punainen lippu, joka varsin vaarallinen ase olikin kun sain siitä tikunkin käteeni. En nähnyt kenenkään käyttäytyneet tavallista provosoivammin, paitsi poliisin. Pian saartorenkaan tiivistyttyä jostain ilmaantui muutaman kymmenen poliisin rynnäkköjoukko ketjussa saarron keskelle. Siirryimme lapsemme kera vielä sivummalle ihmettelemään tätä poliisien mielivaltaista käytöstä. Sen jälkeen näimme hyvin läheltä, kuinka kolme neljä poliisia painoi väkivalloin maahan rauhallisen marssijan ja raahasi poliisiautoon. Käänsin lapseni katselemaan toiseen suuntaan, sillä yritän sinnikkäästi kertoa edelleen hänelle että suurin osa poliiseista on ihan kivoja tyyppejä.

Marssi oli lähtenyt jo aikaa sitten, kun vihdoin pääsimme mekin liikkeelle. Mellakkapoliiseja kulki edessä ja sivuilla tiiviinä rykelmänä, perässämme useamman auton voimin. Kuljimme omassa saartorenkaassamme marssin erillään muista Hakaniemeen asti, jossa tapahtuma oli alkanut jo aikapäiviä sitten. Muu marssi jatkoi suoraan Tokoinrantaan, me kävimme Hakaniemen torilla moikkaamassa tuttuja ennen rantaanmenoa.

Koskaan en ole tällasessa marssissa ollut. Mielestäni myös on virheellistä kutsua tapahtumaa mielenosoitukseksi, tai ainakaan itse en marssia sellaiseksi miellä.

Kokoomuksen Ossi Mäntylahti ehti muuten eräässä keskusteluketjussa huolestua lapsestani. Ketju alkoi siis siitä, kun kysyttiin mitä marssilla oikein tapahtui, johon vastasin lyhyesti omat havaintoni. Mäntylahti vastasi ketjuun seuraavasti:

Kerron tässä nyt Mäntylahdelle, ja muille mahdollisesti huolestuneille: en missään nimessä ollut viemässä lastani mellakkaan, vaan perinteiseen vappumarssiin. En ole järin kiinnostunut osallistumaan mellakoihin vaikka lasta ei olisi mukanani. Ainoa ääriryhmä, joiden olen nähnyt olevan väkivaltainen, on uusnatsit (muissa yhteyksissä, ei marssilla). Vasemmistolaiset tai anarkistit eivät ole minun silmiini koskaan olleet väkivaltaisia. Juttelimme eräänkin "ääriajattelijan" kanssa, ja esimerkkinä lapsen huomioimisesta kerrottakoon hänen kiroilleen vahingossa. Tämän jälkeen kyseinen tyyppi pyysi vuolaasti anteeksi huonoa käytöstään. Tässä siis kaikista "ikävin" tai lapselle soveltumaton tapaus minkä olen nähnyt.
Sen sijaan poliisien mellakointi oli mielestäni lapselleni täysin sopimatonta katseltavaa. En vain missään nimessä kuvitellut sellaista marssilla näkeväni.
Lapsellani on mielestäni oikeus olla mukana vappuperinteessämme. Olen myös selittänyt lapselleni monia asioita; kuka on työläinen ja mitä me asioita me ajamme. Selitin eri lippujen merkitykset, samoin kuin pääpiirteittäin eri ideolgioiden.

Mäntylahden mielestä lapsille varmasti saa hyvillä mielin syöttää oikeistopropagandaa, sen sijaan vasemmistoajattelu, ylipäänsä humaaniajattelumalli pitäisi lapsilta kieltää.
Lapsethan siis ovat kuitenkin viattomia, rauhaa rakastavia ja humaaneja olentoja, ennen kuin heidät aivopestään rasistisiksi, syrjiviksi ynnä muiksi.

Se, että poliisi on pyytänyt anteeksi toimiaan vassareiden osalta ei tee poliisista mitenkään parempaa. Mielestäni poliisin pitäisi pyytää anteeksi myös anarkisteilta, eikä rajoittaa anteeksipyyntöään vain yhteen, medialle sopivmpaan ryhmään.

Tässä videokuvaa, jossa näkyy selvästi ohuet lippukepit, joita vaarallisiksi aseiksi väitettiin. Näkyy myös pari mielivaltaista kiinniottoa, selväsi kuuluu kun ihmiset huutavat ihmetellen "Mitä vittua te teette?!". Lopussa näkyy vielä "kärryblokki. ;) Lisää vastaavia videoita löytyy aivan takuulla, en ole jaksanut kaikkea etsiä saati katsoa, kun angiinakin pukkasi heti vapun jälkeen.

Lopuksi vielä korostan; silminnäkijänä haluaisin todistaa, että ainoat mellakoitsijat, ainoat väkivaltaiset, ainoat, joilla näin minkäänlaisia aseita olivat POLIISIT.
Osa heistä oli tosin ihan mukavia, juttelin muutamalle.

Loppukevennykseksi; lehtilehti, tuo internetin hauska satiirisivusto, kirjoitti mielestäni hyvin asianmukaisen artikkelin vapun tapahtumista Helsingissä. Artikkeli on luettavissa täältä.

Lapsen oikeus äitiin ja isään

Katselin hetken aikaa eduskunnan täysistuntoa, jossa edustajamme (tai -nne, en minä noita ole äänestänyt ketään) keskustelivat tasa-arvoisen avioliittolain kansalaisaloitteesta ja lakiehdotuksesta. Tosi monella näytti olevan kaikenlaisia perusteluja sekä puolesta että vastaan. Yksi peruste lakialoitetta vastaan näyttää olevan se, että lapsella on oikeus SEKÄ äitiin ETTÄ isään.

Tämän perusteellahan esimerkiksi yksinhuoltajilta pitäisi aivan ehdottomasti huostaanottaa kaikki lapset! Maapallohan on täynnä yksinhuoltajia! Sen lisäksi että jotkut siihen ihan vapaaehtoisesti ryhtyvät keinohedelmöityksellä tai adoptiolla, on myös yksinhuoltajia jotka ovat eronneet puolisostaan joidenkin pikku ongelmien vuoksi, kuten alituiset riidat, perheväkivalta tms. Sitten on vielä lesket! Ajatella! Tietyt avioliittolain vastustajat usein myös ihailevat sotiemme veteraaneja.
Mutta ajatelkaapas, sodissahan kuoli miehiä! Naisia jäi leskiksi! Yksinhuoltajiksi! Näin ollen kaikki maailman sodat pitäisi kieltää ehdottomasti lailla, koska sehän aiheuttaa lapsille tilanteen joissa heiltä viedään isä! Kauhistuttava!

Niin, muihin vasta-argumentteihin en jaksa ottaa kantaa edes. Onneksi ainakin nyt hetken tuota katsottuani näytti joukossa tämän asian suhteen olevan fiksuakin porukkaa.
Kyllä, kannatan tasa-arvoista avioliittolakia.