tiistai 7. huhtikuuta 2015

Yksi prosentti

Helsingin Sanomat uutisoi "Rikkain prosentti suomalaisista kotitalouksista omistaa yhä suuremman osuuden kaikesta varallisuudesta."

Mikä se rikkain prosentti siis on? Keitä ne on ne rikkaat? 
Rikkaimpaan prosenttiin yltää, jos kotitalouden nettovarallisuus on vajaat 1,4 miljoonaa euroa. Nettovarallisuus lasketaan, kun varallisuudesta,esimerkiksi asunnoista, kiinteistöistä, osakkeista ja talletuksista, vähennetään velat. 
Ja siis prosenttihan on todella pieni määrä ihmisiä, sen ulkopuolelle jäämme me loput. Keskituloiset, pienituloiset ja köyhät.
Jutun mukaan vauraimmat ihmiset ovat vuosien mittaan vain vaurastuneet suhteessa muuhun väestöön. Paljon puhutaan tuloeroista, jotka ovat myös todellinen ongelma ja kasvava sellainen, mutta kenties vähemmän juttua on ollut varallisuuseroista, jotka ovat aivan yhtä paljon läsnä Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Varallisuudesta saatava tieto ei ole edes täysin tarkkaa, nyt kun varallisuusverosta on luovuttu.

Kuinka paljon ihminen tarvitsee sitten varallisuutta? Eikö hiukan vähemmällä pärjäisi? Entä eikö varakkaimmilla ihmisillä ole kykyä maksaa hiukan enemmän verojakin? Minun mielestäni on. Mielestäni varallisuusvero on palautettava. Eivät miljoonaomaisuuksien haltijat köyhdy siitä, mutta sen sijaan varallisuusverojen avulla valtion kassaan kilahtaisi muutama killinki lisää esimerkiksi lastensairaalaan, josta nyt paljon puhutaan (sivuhuomautuksena; lastensairaala, kuten muutkin sairaanhoito- ja peruspalvelut, on yhteiskunnan hoidettavia, ja keräys sen hyväksi on mielestäni siksi älytön).

Varallisuus keskittyy tietyille ihmisille osittain myös siksi, että tulot voi muuntaa pääomatuloiksi, joissa verotuskin on kevyempi. Olen edelleen sinnikkäästi myös sitä mieltä, että pääomatulot on saatava progressiivisen verotuksen piiriin. Tulojen muuntaminen pääomatuloiksihan on tällä hetkellä käytännössä veronkiertoa, josta niin moni muukin haluaisi eroon. Tyhmä ei ole se, joka tulojaan muuntaa, vaan se, joka tämän toiminnan hyväksyy ja sitä edesauttaa (okei, mielestäni on väärin myös muuntaa  tulonsa pääomatuloiksi, mutta se on tässä sivuseikka). Turha nillittää nykyisten poliitikkojen siis siitä, jos muut tienaavat ekstraa näin, kun ratkaisu kuitenkin on aivan yksinkertainen.

Ongelma on myös globaali. Jos oikein muistan, maapallon rikkain 10% omistaa yli 90% kaikesta. Ei se ole oikein.

Tässäpä siis tämän päivän mietteet, lyhyestä virsi kaunis. Huomenna alkaa ennakkoäänestys, niin Suomessa kuin ulkomaillakin, eli muistakaa käydä laittamassa lappuun 133 jos Helsingin piiriin kuulutte!

2 kommenttia:

  1. Perus suomalainen rikas on niskalimassa työtävääntävä suhteellisen menestyvä yrittäjä. Tosta 1,5 miljoonasta suurin osa on ns. verottajan tuottoarviota, ei siis mitään likvidiä rahaa. Toki tää rikkain 1%-jengi yrittäjistä tienaa ihan kohtuullisesti vielä verojen jälkeenkin. Siinä sivussa ne työllistää melkosen määrän muitakin. tohon 1%-jengiin mahtuu sitten mukaan myös perijöitä, korkeita virkamiehiä, lobbareita ja pörssi/ylikansallisten yhtiöden korkein johto. Noin niinku karkeesti.

    VastaaPoista
  2. "Ongelma on myös globaali. Jos oikein muistan, maapallon rikkain 10% omistaa yli 90% kaikesta. Ei se ole oikein."

    No ei ole oikein ei. Keskiluokan pitäisi osallistua glonaaleihin talkoisin ja alkaa lapiomaan rahaa muuallekin kuin Kreikkaan. Maailmassa on paljon ottajia, kokoajan tulee lisää.

    Jos tienaat vuodessa 26 567,70 euroa tai enemmän, voit sanoa kuuluvasi maailman rikkaimpaan prosenttiin. Kuukaudessa se tarkoittaa reilua 2 200 euroa. Maailman rikkaimpaan kymmenykseen varallisuudella mitattuna pääsee 77 000 dollarin varallisuudella, selviää sveitsiläispankki Credit Suissen viime vuonna tekemästä tutkimuksesta. Silloisella valuuttakurssilla se tarkoitti noin 63 000 euron omaisuutta.

    Vastasin kun tunnuit ihmettelevän että keneltä leikataan yhteiseen hyvään. No kaikilta näiltä jotka tienaa yli 2200 kuussa, mukaan lukien lapsilisät ja elatustuet. Vain siten voidaan ongelmaa korjata pitkällä tähtäimellä.

    VastaaPoista