tiistai 23. syyskuuta 2014

Tuomitaanko anarkistien toimet vain siksi, että he sattuvat olemaan anarkisteja?

Tänään Helsinki hetkeksi seisahtui, tai ainakin hidasti mahdollisesti vauhtia. Suomen suurin ammattiliitto JHL toteutti uhkaamansa mielenilmauksen Palmian yhtiöittämistä vastaan. Yhtiöittäminen, jota Kokoomus etunenässä ajaa, tarkoittaisi mm. useiden jo nyt pienipalkkaisten työntekijöiden palkkojen putoamisen entisestään.

Mielenilmaukseen osallistuivat Helsingin jhl:n jäsenet, lukuunottamatta säätiöissä tai yhtiöissä työskenteleviä ja esimerkiksi kehitysvammaisten ryhmissä (päiväkodeissa, luokissa) työskenteleviä. Raideliikenne ja ruokahuolto nousivat puheenaiheina ylitse muiden, kun ihmeteltiin päiväkotilasten pärjäämistä kylmällä eväsruoalla ja työlaisten pääsyä töihin.

HSL lupasi helpottaa (kaiketi lähinnä itä-Helsinkiläisten) ongelmia korvaamalla metrot 99-busseilla, joiden oli määrä ajaa tihein välein kaupungista Mellunmäkeen ja Vuosaareen. Bussinkuljettajat kun kuuluvat AKT:hen eivätkä JHL:ään.

Akateemisista anarkisteista koostuva A-ryhmä ilmoitti muutama päivä ennen lakkoa yrittävänsä estää metroa korvaavan bussiliikenteen rikkuritoimintana, ja ilmoitus päätyi vallan Hesariin asti. Jhl pian ilmoitti, ettei kaipaa anarkistien apua, ja ilmassa oli tuomitsemisen meininkiä.

Mutta tuomittiinko anarkistit vain siksi, että sattuvat olemaan anarkisteja?

Kun AKT maanantaina ilmoitti tukevansa jhl:n lakkoa kukaan ei tuominnut, enkä itse ainakaan lukenut mistään etteikö tuki olisi JHL:lle kelvannut.
(Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että on mahtavaa kun ammattijärjestöt tukevat toisiaan.)


A-ryhmä toteutti uhkauksensa, ja anarkistit olivat aamulla jakamassa ihmisille kääretorttua ja estämässä bussien liikkumista mm. seisomalla oviaukossa tai ajoneuvojen edessä. Useita kiinniotettiin ja he saivat sakkoja.

Tästä ainakin omalla facebook-seinälläni nousi melkoinen puhe. Anarkisteja haukuttiin milloin laiskoiksi pitkätukiksi, joiden pitäisi mennä töihin, milloin idiooteiksi, jotka haluavat vain häiritä tavallisia työssäkäyviä ihmisiä ja vaikeuttaa heidän kulkuaan jne jne.

Jos AKT:n tuki olisi ollut täydellistä, ei bussivuoroja olisi ajettu lainkaan (eikä anarkisteja näin ollen olisi tarvittu). Miksei kukaan siis puhu heistä mitään? Ovatko anarkistien toimet tuomittavampia vain siksi, että toimijat ovat identifioituneet mediassa (ja muuallakin toki) anarkisteiksi? Eivätkö molemmat tahot yrittäneet päätyä samaan päämäärään, mutta eri henkilöin (ja toki hiukan erilaisin toimintatavoin)?

Kun on lakko, sen pitää näkyä. Jos lakosta ei olisi mitään haittaa tai jälkeä, se olisi turha. Sanoma tulee perille usein vasta silloin, kun asiasta on jotain konkreettista haittaa.


Ja kyllä, olen JHL:n jäsen, mutta työskentelen alalla joka oli lakon ulkopuolella, ja sitä paitsi työnantajanikaan takia en olisi lakkoon saanut osallistua. Ja ei, en ole anarkisti, mutta annan kyllä tukeni A-ryhmän toiminnalle ainakin tässä tapauksessa.

(Itse en muuten ollut aamulla kaupungissa näkemässä anarkistien ja poliisien yhteisiä puuhia, mutta olen saanut lehdistä sen mielikuvan, että poliisien mitoitus ja voimankäyttö oli taas kerran melko suurta, kuten oli mielestäni myös vappuna, josta oma kirjoituksensa täällä.)

Kertokaa siis, miksi juuri anarkistit tuomitaan?