Suomessa on nykyään monelaisia perhemuotoja. Enkä tarkoita edes pelkästään nyt paljon puhuttuja normiheteroperheitä ja sateenkaariperheitä, vaan niitä muitakin: kahden huoltajan perheitä, kolmen huoltajan perheitä, yhden huoltajan perheitä, sijaisperheitä ynnä muita.
Yhä yleistyvämpää on se, että lapsi/lapset asuvat vuorotellen molemmilla huoltajilla.
Tämä koskee minuakin. Sain kesäkuussa vihdoinkin oman kodin, jossa lapseni asuu joka toinen viikko. Olemme isänsä kanssa sopineet järjestelystä keskenämme, koska tulemme sen verran hyvin toimeen ettemme tarvitse kolmatta osapuolta sopijaksi. Kirjoilla lapseni on tällä hetkellä kuitenkin yhä isällään.
Kummallista mielestäni on se, että valtion virastot eivät vielä ole tällaista asumismuotoa lapsen kannalta tajunneet. Lapsi voi lain mukaan olla edelleen kirjoilla vain yhdessä paikassa, vaikka hänestä huolta pitäisikin kaksi aikuista täysin yhtä paljon. Taloudellisestihan tämä tarkoittaa aikuisille sitä, että mikäli molemmat eivät ole (suhteellisen hyvätuloisia) työssäkäyviä, saa toinen aikuisista enemmän tukia. Eli esimerkiksi meillä tilanne oli kesällä se, että olimme molemmat työttömiä. Silti vain lapseni isän tuissa huomioitiin vanhemmuus, vaikka minä olin lapseni kanssa aivan yhtä paljon kuin isäkin.
Asumistukihan esimerkiksi määräytyy sekä vuokran että ruokakunnan koon mukaan. Yksinasuva lapseton sinkku saa siis suhteessa vähiten tukia. Sen sijaan, jos yksinasuva lapseton sinkku lyö hynttyyt yhteen toisen samanmoisen kera, saavat he suhteessa enemmän tukia vaikka olisivatkin molemmat työttömiä, koska ruokakunnan koko on suurempi. Asumistuki nousee tällöin samantien, johonka lisäksi molemmat saisivat työttömyyskorvausta. Käsittämätöntä, ainakin minun mielestäni.
Myöskin minun tapauksessani pienituloinen sinkku, jonka lapsi asuu puolet vuodesta isällään ja puolet äidillään, saa vain yksinasuvan sinkun tukia, jos lapsi on kirjoilla sattumalta toisella vanhemmallaan. Joku mättää.
Mielestäni yhteiskunnan olisi aika ottaa huomioon myös tällaiset perheet. Ei kuvittelisi olevan kovinkaan vaikeaa jakaa tukia niin, että laskisi kuukaudessa kaksi viikkoa toisen vanhemman luona asuvaksi ja päin vastoin. Lapsella tulisi olla oikeus kahteen osoitteeseen, jos kerran asuminen oikeastikin olisi kahdessa osoitteessa.
