Haluaisin nyt nostaa esille mielipiteeni varhaisesta tuesta sekä matalan kynnyksen palveluista, vaikka ne ovatkin ehkä enemmän kuntatason politiikkaa kuin valtakunnallista.
Kun palveluista leikataan, saadaan aikaan hetkellinen säästö, joka kostautuu myöhemmin moninkertaisina kuluina.
Esimerkkinä lapset ja nuoret; erityistä tukea tarvitsevien tuen järjestämisen täytyy tapahtua jo päiväkodissa. Ongelmat ja tuen tarve pitäisi tunnistaa varhain, jotta tulokset ovat hyviä. Tähän on hyvä keino esimerkiksi erityislastentarhaopettajien palkkaaminen. Tällä hetkellä esimerkiksi Stadissa eltoilla on asiakasmääränään niin suuri joukko, ettei työn hoitaminen välttämättä suju toivotulla tavalla. Tarvitaan siis lisää näitä. Tuen tarve on hyvä arvioida jo päiväkodissa, koska myöhemmin voi ongelmat olla jo niin suuria ettei niihin ihan pienillä avuilla saada ratkaisuja. Esimerkkinä vaikkapa ADHD, asperger, lukihäiriö jne. Jos ongelmat havaitaan vasta koulussa, tai jos niihin puututaan vasta koulussa, voi olla jo liian myöhäistä, ja se vasta kalliiksi tuleekin.
Vaalikoneissakin on kysytty lakisääteistä luokkakokoa kouluihin, mutta päiväkodeista ei puhuta mitään. Päiväkotien ryhmäkoot ovat monin paikoin valtavia, ja henkilökunta saattaa olla vaihtuvaa. Ryhmäkokoja on siis pienennettävä, eritoten aivan pienten lasten ryhmissä.
Lisäksi kouluihin on saatava paikallaolevat (ts. ei monessa koulussa kiertävät) kuraattori, psykologi, terveydenhoitaja ja erityisopettaja.
Nuorten syrjäytyminen tulee kalliiksi yhteiskunnalle, ja lähes tulkoon kaikki tiedostavat tämän. On käsittämätöntä, että silti leikataan juuri sieltä, missä ratkaisun avaimet olisivat.
Maahanmuuttajien koulunkäynti on myös saatava paremmin hoidetuksi. Vuosi valmentavassa luokassa ja yleisopetukseen! Jos maahan saapuu lapsi, joka ei osaa välttämättä kirjoittaa tai lukea edes omalla äidinkielellään, on vuosi todella lyhyt aika oppia sekä ylipäänsä koulunkäyminen että suomen kieli ja muut tarvittavat koulutaidot. Kielitaito on tärkeä perusta kotoutumiselle, ja kielenopetus pitäisi muutenkin hoitaa paremmin ja sen pitäisi painottua enenevissä määrin naisiin ja lapsiin, sillä naiset jäävät usein hoitamaan kotia eivätkä välttämättä kuule suomea kovinkaan paljoa.
Matalan kynnyksen palveluilla tarkoitan siis esimerkiksi asukastaloja, ja nyt lopetettua psykiatrista päivystystä. Ne ovat suuri apu monelle, joka muuten ajautuisi yhteiskunnan ulkopuolelle tai ongelmiin.
Olen Käpylän Yhdyskuntaklubi ry:n hallituksen varapuheenjohtaja, ja kerronkin nyt meidän esimerkkimme yhteiskunnan säästöistä. Jos jokainen syrjäytynyt nuori, pitkäaikaistyötön, päihde- tai mielenterveyskuntoutuja, yhdyskuntapalvelija ja maahanmuuttaja maksaa valtiolle, niin me klubilla olemme säästäneet valtion ja kunnan rahoja kymmeniä miljoonia euroja.
Käpylän klubi on avoin paikka kaikille. Se pyörii eri lähteistä tulevilla tuilla (esim. nuorisoasiainkeskus, sosiaalivirasto jne). Klubilla on töissä palkallisena kaksi henkilöä, loput ovat edellä mainittuja työttömiä tai kuntoutujia jne. Klubilla lapset ja nuoret pelaavat biljardia, leipovat, tekevät läksyjä, keskustelevat ja meluavat, vain muutamia mainitakseni. Aikuiset (juuri täysi-ikäisyydestä eläkeläisiin) tulevat kahville tai teelle, keskustelemaan, lukemaan lehtiä jne. He kaikki oppivat tulemaan toimeen eri ikäisten ja eri taustaisten ihmisten kanssa. Klubi toimii yhteistyössä lähialueen koulujen, kirjaston, iltapäiväkerhon ja poliisin kanssa. Esimerkiksi lasten ja nuorten ongelmia selvitellään yhdessä, ja niihin puututaan.
Työntekijät saavat mahdollisuuden opetella (takaisin) työelämään rauhassa, niin että moni on kuntoutunut ihan niihin oikeisiinkin töihin. Itse koin klubin aikoinaan hyvinkin vahvasti turvapaikakseni, ja veikkaan että niin tekee moni muukin nyt ja silloin. Kuitenkin klubilta leikataan tukia jatkuvasti, ja toiminta on vaakalaudalla. Jos tämä (ja muut tämänkaltaiset) loppuu, mihin menevät lapset, nuoret, vauvat, vaarit, mummot, kissat, koirat, taustastaan riippumatta?
Ennaltaehkäisy on siis parasta säästöä.
Lopuksi vielä muistuttaisin, että huomenna on vapaakauppasopimusten vastainen kansainvälinen toimintapäivä. Mielenosoitus Helsingissä, kokoontuminen Narinkkatorilla kello 14. Toivottavasti näemme siellä! Saa tulla vetämään hihastakin jos kokee tarpeelliseksi moikata. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti