Helsingin kaupunki tekee voittoa (Viime vuodelta ennätykselliset 465 miljoonaa, yhtiöt mukaan lukien 598 miljoonaa). Yllätys!
Paitsi että Helsinki on tehnyt voittoa jo vuosia. Lisäksi kaupungillamme on saatavia enemmän kuin velkoja. Rahaa on jo aiempinakin vuosina säästetty "pahan päivän" varalle. Samaan aikaan palveluista leikataan.
Nyt kunnallisvaalien alla Yrjö Hakasen lisäksi muutkin ovat havainneet Helsingin rahavarannot. On ehdotettu mm. veroalennuksia.
Minä maksan mielelläni veroja. Tiedän, etten maksa niitä kovin paljoa, kun en kovin kummoisesti tienakaan (vakityö kaupungilla ei ole taloudellisesti kovin rikastuttavaa). Puolisoni, joka tienaa reippaasti minua enemmän, maksaa myös mielellään veroja, vaikka ne syövätkin aimo annoksen hänen palkastaan (itse asiassa hän maksaa veroja vuodessa enemmän, kuin mitä minä tienaan bruttona).
Mielestäni parempi ratkaisu olisikin siis palveluiden turvaaminen. Vuosikausia jatkunut leikkauspolitiikka voitaisiin lopettaa, ja rahaa voitaisiin lisätä päiväkoteihin, kotihoitoon, palveluasumiseen, opetukseen, maahanmuuttajien integraatioon, mielenterveyspalveluihin, kulttuuriin ja kirjastoihin... Listaa voisi jatkaa pitkälle.
Jos esimerkiksi päivähoito-oikeus taattaisiin kaikille lapsille ja ryhmäkokoja pienennettäisiin, palkattaisiin lisää henkilökuntaa lapsiemme päiviin. Tämä vaikuttaisi työllisyyteen. Sama tulos olisi muidenkin palveluiden lisäämisessä. Henkilöstöä tarvittaisiin lisää.
Tietysti palveluiden turvaamisessa olisi muitakin hyviä puolia, kuin henkilöstön lisäämisen kautta tuleva työllisyyden parantuminen.
Kunnolliset kunnalliset lähipalvelut vähentävät eriarvoisuutta. On täysin idioottimaista ajatella, että kaikilla on samat mahdollisuudet, jos yksi pääsee lääkärille kahdessa minuutissa kunnon hoitoon ja toinen ei välttämättä pääse edes terveyskeskukseen, kun lähin sellainen bussimatkan päässä, liikkuminen vaivalloista ja lippujen hinnat korkeat. Jos yksi pääsee lapsesta asti harrastamaan, opiskelemaan, ja elämään turvassa, kun toinen joutuu koulussa syömään päivän mahdollisesti ainoan ateriansa. Jos jatko-opinnot jäävät peruskoulussa menestymisestä vain haaveeksi, kun rahaa ei ole koulukirjoihin saati vuokraan tai ruokaan.
Mitä varhaisemmin ongelmiin puututaan, sitä pienemmällä todennäköisyydellä ne eskaloituvat. Varhainen puuttuminen ja tukeminen voi olla hetkellisesti kallista, mutta pidemmällä tähtäimellä se säästää yhteiskunnan varoja.
On tietysti hieno asia, että rahaa on säästössä, ja toki sitä kannattaa vähän ollakin, mikäli siihen on mahdollisuus. Mutta ei kenenkään kannata elää kuin Roope Ankan, kituuttaen suuren rahavuoren päällä. Ei edes kaupungin. Käyttäkääme siis Helsingin rahaa järkevästi, mutta käyttäkäämme sitä silti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti