koulunkäynnistä

Minulla on 9- vuotias poika. Toisinaan keskustelumme ovat varsin korkealentoisia,mutta koetan aina olla hänelle rehellinen vastauksissani. Olen yrittänyt pitää omat mielipiteeni itselläni keskustellessani hänen kanssaan, vaikka toki toisinaan ne tulevatkin esiin. Lapsen kuuluu saada kysyä ja kyseenalaistaa, ja oppia. Tämän tekstin loppupuolella onkin ajatuksiani siitä, minkälaisen opinpolun haluaisin lapsillemme.

Nyt, kun tässä kuussa kaikki ihmiset ovat vihdoin päässeet juhlimaan rakkauttaan tavoilla, jotka heteropareille ovat olleet itsestäänselvä oikeus, tulee mieleeni eräs kerta kun tasa-arvoisesta avioliittolaista eduskunnassa keskusteltiin: Olimme lapseni isovanhemmilla kyläilemässä. Televisio oli auki, ja siellä oli tämä keskustelu menossa. Kukaan meistä ei varsinaisesti sitä seurannut, mutta sivukorvalla kuuntelimme. Lähtiessämme kotiinpäin selitin pienelle ihmiselle mistä oli kyse; kansanedustajat siellä yrittivät päättää, saako kaksi poikaa tai tyttöä mennä naimisiin keskenään. Osa oli sitä mieltä, että vain tyttö ja poika saavat, osan mielestä sukupuolella ei ollut merkitystä. En kertonut omaa kantaani missään vaiheessa. Pieni lapseni katsoi minua ihmeissään, ja kysyi, että miksi pojat eivät saisi mennä naimisiin keskenään?

Mielestäni tämä on yksi hieno esimerkki siitä, että lapset eivät ole ahdasmielisiä syntyjään. Heidät kasvatetaan siihen.

Lapset ovat uteliaita ja avoimia, ja myötätuntoisia.

En tiedä, olenko vieläkään kertonut kantaani avioliittolaista lapselleni. Tuskin. Uskon hänen silti tietävän mielipiteeni. Miksei ihmiset saisi mennä naimisiin rakkaudesta, oli kohteena sitten kumpaa sukupuolta oleva henkilö hyvänsä?

Sen sijaan olen kyllä puhunut lapseni kanssa ilmastonmuutoksesta. Ja Trumpista (tai oikeastaan, lapseni on puhunut Trumpista, johon olen parhaani mukaan koettanut vastata).

Eräänä aamuna kouluun mennessä lapseni kysyi , että jos kerran ilmastonmuutos on huono asia kaikkien mielestä, niin miksi arktisella porataan öljyä kun se kiihdyttää ilmastonmuutosta?
Pienen ihmisen (ja vähän isommankin usein) on vaikea ymmärtää, että asioita tehdään silkasta ahneudesta. Vaikka tiedetään, että jokin asia tuottaa suuren määrän ikävää miljoonille ihmisille, ei siitä välitetä jos ITSE saadaan tuottoa.

Lapseni vuoksi haluan tehdä maailmasta parempaa. Minun lapseni, ja sinun lapsesi.

Haluan maailmasta tasa-arvoisemman, haluan, että pojat voivat kyseenalaistamatta käyttää kynsilakkaa, olla herkkiä, juosta ja kiivetä. Haluan, että tytöt voivat kyseenalaistamatta tehdä täysin samoja asioita. Myös koululla ja päiväkodilla on tärkeä rooli tasa-arvokasvatuksessa.

Haluan, että ihminen koosta, ihonväristä, taustasta, uskonnostaan riippumatta voi tehdä halutessaan näitä kaikkia asioita, ja paljon enemmän.

Haluan että jokainen utelias lapsi saa mahdollisuuden kysyä ja kyseenalaistaa.

Kaikilla lapsilla ei ole mahdollisuutta saada vastauksia kysymyksiinsä kotoa. Eikä kaikkiin kysymyksiin kellään ole mahdollisuutta vastata, ja siitä syystä tarvitsemme kunnollisen oppipolun lapsillemme.

Haluan, että heille turvataan hyvät eväät elämään lähtien päivähoidosta.  Jokaisen lapsen subjektiivinen päivähoito-oikeus on taattava, lapsen sosiaalisten taitojen oppimisen takia jo ennen kaikkea. Riippumatta siitä, ovatko vanhemmat töissä vai kotona. Haluan, että päiväkodeissa on tarpeeksi paljon henkilökuntaa lapsia kohden, ja että ryhmäkoot ovat tarpeeksi pieniä, jotta henkilökunta voi todella keskittyä jokaiseen lapseen.

Haluan, että jokainen lapsi voi mennä kouluunsa ekologisesti kävellen tai pyöräillen. Että koulu on lähellä. Haluan, että jokaisessa koulussa opettajilla olisi aikaa opettaa ja keskittyä siihen pääasialliseen työhönsä, eli lapsiin ja pedagogiikkaan. Ei palavereissa istumiseen, vaikka tietysti välillä niitäkin tarvitaan. Haluan, että jokaisen lapsen koulussa opettajien lisäksi olisi tarpeeksi koulunkäyntiavustajia, kuraattoreita, terveydenhoitajia, psykologeja. Haluan, että mikäli maahanmuuttajataustaiset lapset laitetaan yleisopetuksen luokille suoraan, ilman valmistavaa luokkaa, taataan opettajille tarpeellinen tuki esimerkiksi avustajilla.

Haluan, että peruskoulun jälkeen jokaiselle nuorelle taataan jatko-opintopaikka. Myös vähävaraisemmalla lapsella täytyy olla mahdollisuus mennä halutessaan esimerkiksi lukioon, ilman pelkoa siitä millä maksaa koulukirjansa.

Haluan (vaikka tämä onkin valtakunnantason politiikkaa jo), että jo seuraavan asteen koulutuksissa olevien on mahdollista keskittyä opintoihinsa. Opintotukea on nostettava niin, että sillä elää, opiskelu on opiskelijan työtä. Opintotukeen on myös saatava lapsikorotus.

Jos kunnilta viedään sote-uudistuksen vuoksi iso osa tehtävistään, jää koulutus yhdeksi tärkeimmäksi. Ja siihen on panostettava. Elinikäiseen oppimiseen. Vaikka tässä kuvasinkin vain lapsien oppimista, myös aikuisopiskelu (sekä ammattiin tähtäävä että ns. huvin vuoksi harjoitettu) on tärkeää, ja sitä on tuettava.

Annetaan ihmisille mahdollisuus kehittyä paremmiksi.